Osmanit valloittivat Konstantinopolin 1453 - sitä juhlitaan Istanbulissa 29. toukokuuta

M

ehmed II valloitti Konstantinopolin 1453. Tätä juhlitaan vuosittain Istanbulissa toukokuun 29. simuloiden taistelun tykkien kumua ja tulipaloja. Symbolinen laiva vedetään Beyoğlun kukkuloiden yli. Valloitukseen päättyi Itä-Rooman eli Bysantin 1000-vuotinen kulttuuri kertaheitolla; alkoi Ottomaanien yli 300 vuotta kestänyt valtakausi, joka päättyi 1923 Turkin tasavallan perustamiseen. Eurooppa alkoi vahvistua 1700- ja 1800-luvuilla tieteen ja teknologian kehittymisen myötä. Turkkilaiset jäivät muslimisääntöjensä vangiksi, mm. kirjojen painaminen oli 200 vuotta kielletty. Hallinto oli heikko, hajanainen ja korruptoinut; sulttaanit suosivat sukulaisiaan.

Konstantinopolin valtausta kuvaava piirros 1400-luvulta

Istanbulia ympäröi vielä Konstantinopolin suojaksi rakennettu muuri, johon on tehty aukkoja autoteiden ja idän pikajunan takia. Paikoin muuri on tietysti sortunutkin. Onpa sen purkamistakin ehdotettu, koska ei ole turkkilaisten rakentama. Jäljellä on myös Bosporin kapeimpaan kohtaan Mehmed II:n rakentaman linnoituksen muureja. Se valmistui tukemaan valloituspyrkimyksiä, vaikka rakentaja ei tätä tietenkään myöntänyt. Yllätyksenä valloitus ei tullut. Mika Waltari kuvaa hyvin tulevan kohtalonsa muurien sisällä aavistavien tunnelmia kirjassaan ´Nuori Johannes Angelos´. Muureja olisi pitänyt vahvistaa, mutta rahaa rakentamiseen keisarilla ei ollut. Ortodoksien ja katolisten kiistat, jotka kulminoituivat uskontunnustuksen sinänsä pieneltä yksityiskohdalta vaikuttavaan kiistaan (filioque-kiista). Katolinen kirkko lisäsi tuon sanan uskontunnustukseen tarkoittamaan Pyhän Hengen lähtevän ei vain Isästä vaan myös Pojasta. Kiistat, joista tämä lienee ollut keskeisin, vaikuttivat siihen, että paavikin pysytteli taustalla. Rahaa ja myöhemmin apujoukkoja ei tullut. 

Valloitusta Waltari kuvaa ´Johannes Angeloksessa´, jonka hän on kirjoittanut ensin ja 30 vuotta myöhemmin kirjoitettu ´Nuori Johannes Angelos´ , kuvaa edeltäviä vaiheita ortodoksien ja katolisten kiistoineen. Se on löytynyt vasta Waltarin jäämistöstä ja julkaistu postuumisti 1981. Vaikka molemmat Angelokset ovat fiktiota, on historiaan ja teologiaan hyvin perehtynyt kirjailijamme myös hyvä dokumentaristi. ´Sinuhen´ Waltari työsti käymättä koskaan Egyptissä. Istanbulissa hän vieraili ainakin pari kertaa. Luin ennen huhtikuun matkaamme antikvariaatista löytämäni Waltarin 1947 matkasta kertovan ´Lähdin Istanbuliin´.  Myös diplomaatin rouva Mielikki Ivalo kirjoittaa muun muassa tuon ajan Istanbulista. Katukauppiaita ei enää näy. Kaupunki on edelleen vilkas, monikulttuurinen, kiehtova sekoitus eurooppalaisuutta ja itää.  Konstantinopolin valloituksen historiasta on äskettäin kirjoittanut 300 sivua Ali Erkmen, mutta kirja näyttää olevan vain turkiksi.

Bosporin molemmilla rannoilla oli salmen sulkeva linnoitus tukemassa kaupungin

valtausta 1453.

Huhtikuussa Bosporin risteilyllä näimme tuon linnoituksen rauniot. Sitä ei mainittu lainkaan risteilyn opasteessa. Matkaoppaani kartassa luki ´European Fortress´. Olen muista lähteistä ymmärtänyt, että turkkilaisia tutkijoita ei kiinnosta Bysantin historia, koska se ei ole Turkin historiaa. Turkki on kuitenkin tulvillaan tuon ajan historian jäänteitä, joista tunnetuimpia esitellään turisteille, mutta monet kohteet ovat omissa oloissaan. Kuvaavaa on Antalyan lähellä olevan Pergen roomalaisajan kaupungin kaivausten aloittaminen vasta 80- ja 90-luvulla. Amfiteatterin paikalta löytyi toinen toistaan upeampia, hyvin säilyneitä patsaita, joita voi ihailla Antalyan arkeologisessa museossa.