perjantai 29. elokuuta 2014

Taidekappeli Turun Hirvensalossa

Kuopiossa kasvanut,Turun Hirvensalossa asuva kuvataiteilija, pappi Hannu Konola kertoi minulle harkinneensa opiskelupaikoikseen Ateneumia, jonne olisi päässyt ja teologista tiedekuntaa. Kolmantena kiinnostivat myös arkkitehdin opinnot. Hänen ideoimassaan Pyhän Henrikin Ekumeenisessa taidekappelissa yhdistyvät kaikki nämä elementit.

Taidekappelin suunnittelukilpailun voitti  1996 arkkitehtuuritoimisto Matti Sanaksenahon työ Ikthys, Kala. Lasireliefit ovat Hannu Konolan käsialaa, ja akustiikan on suunnitellut arkkitehti Alpo Halme. Esitteen mukaan kappelin kannatusyhdistys oli toivonut löytävänsä suunnitelman, jossa taiteen keinoin toteutuu näky toivosta ja kirkkojen ykseydestä. Sanaksenahon Ikthyksessä se tiesi löytäneensä hakemansa.

Ihailen rakennuksia, joita lähestyessä ei voi jäädä välinpitämättömäksi; mieluiten uteliaana uusia elämyksiä odottaen. Sisätilaan astuessa melkein välittömästi tuntuu hyvältä tai sitten ei. Taidekappelissa olen käynyt useamman kerran aikaisemmin, muun muassa konserteissa. Minulle kappeli tuo mieleen ylösalaisin käännetyn veneen. Sisätilaan astuminen saa hyvälle tuulelle: kauniisti ylös, katoksi kurkottavat käsittelemättömätöntä mäntyä olevat  puuseinät, puulattiat, puupenkit, alttarille tulviva luonnonvalo, joka tulee kahdesta kapeasta ikkunasta, jotka ulottuvat lattiasta katon harjalle. Vasemman lasireliefin nimi on Passio. Kärsimys. Sen rosoiselta sivupinnalta erottuvat sanat; usko, toivo, rakkaus. Oikean puoleinen ikkuna Jubilate, Riemuitkaa, on kirkkaampi ja sileämpi. Siinä valoa vasten erottuvat kyyhkynen ja liekki, Pyhän Hengen vertauskuvat.

Eilen pääsin tapaamaan Hannua ja ottamaan muutamia kuvia. Nyt siellä on myös paremmin kuvanveistäjänä tunnetun Wäinö Aaltosen maalauksia esillä. Turussa on hänen elämäntyötään kunnioittava museo, jota jälleen kritisoidaan taiteilijan töiden unohtamisesta varastoon. Niitä pitäisi olla enemmän esillä.

Kappelissa vieraili ensimmäisen toimintavuoden aikana yli 80.000 kävijää eri puolilta maailmaa. Kappelin kotisivulta voi lukea lisää (linkki). Otsikon toiminta alla, pisara videolla, Hannu Konola kertoo omasta etsinnästään ja taiteestaan sekä kappelin lasireliefistä. Se on Yle areenassa ja poistuu sieltä huhtikuussa 2015.

taidekappeli


















maanantai 25. elokuuta 2014

Ekesparre Boutique Hotel Kuressaare, Saaremaa, Estonia

Pari vuotta sitten autoilimme ensimmäisen kerran Viroon; silloin Saarenmaalle. Matkan varrella on lauttayhteys Muhun saareen. Sieltä vie pengeretty tie seuraavaan saareen ja Saarenmaan pääkaupunkiin, Kuressaareen. Virossa on paljon Baltian saksalaisten jäljiltä äskettäin kunnostettuja kartanoita. Poikkesimme Muhun saaressa Padasten kartanoon. Ympäristö oli vaikuttava hyvin hoidettuine puistoineen. Robottileikkurit huolehtivat nurmikoista.

Kuressaaressa majoitumme Jugend-tyyliseen hotelli Ekesparreen, joka on rakennettu samaan aikaan 1900-luvun alussa kuin edellä kuvailemani Ammende Villa Pärnussa. Nyt hotellina toimiva rakennus on samalla tavalla käynyt läpi useita käyttötarkoituksen muutoksia Viron 1900-luvun historian moninaisten vaiheiden aikana. Sen sijainti on erikoinen Kuressaaren mahtavan piispanlinnan uloimman vallihaudan sisäpuolella. Hotellin saapuessamme olimme ainoat vieraat. Täällä sesonki loppui syyskuun alussa kuin seinään. Syksyllä tulevat kalastusmatkailijat ja villisian metsästäjät, jotka tuskin majoittuvat Jugend huvilaan.

Hyvin modernisti pukeutunut hotellin johtaja käytti paljon aikaa seurusteluun kanssamme. Palvelu oli erinomaista. Rakennus on Ammende Villaa pienempi, ulkoisilta puitteiltaankin vaatimattomampi. Näin ollen avaria huonenäkymiä ja katseen kiinnittäviä yksityiskohtia on vähemmän kuin Ammendessa. Asiaskasarvioissa korkeat pistemäärät näyttävät olevan samaa luokkaa kummassakin aikakautensa edustajassa. Molemmat tarjoavat kiireettömän, kauniin ympäristön, ystävällisyyttä, pakomatkan arjen kiireistä ja ripauksen menneen maailman romantiikkaa.


Hotelli on vasemmalla piispanlinnaan johtava kävelytien varrella.

Hotellin vastaanotto


Näkymä portaikosta vastaanottoon


Ylimmän kerrooksen kirjasto

Näkymä naapurirakennukseen ja linnan muurille


Upea, myös hotellina toimiva Padasten kartano Muhun saarella.

perjantai 22. elokuuta 2014

Ruokaretkellä Ammende Villassa

Olimme tuloiltana väsyneinä haluttomia perehtymään Pärnun ravintolavalikoimaan. Onneksi. Varasimme pöydän hotellistamme. Ravintola on arvioitu parhaaksi Pärnussa ja yhdeksi Viron huippuravintoloista. Silti yllätyimme. Usein käytetään ylisanoja. Olimme varautuneet pettymään ruokaan ja saamaan ison laskun. Ruoka ylitti odotukset ja laskukin oli kohtuullinen. Kuvat puhuvat puolestaan. Annokset olivat kauniita katsella. Ulkonäkö vaikuttaa paljon siihen miltä ruoka maistuu, mutta nämä annokset olivat todellista herkkua; hyvistä raaka-aineista, sopivasti maustettua niin, että raaka-aineen oma maku tuli esille. Kypsyysastekin oli erinomaisen hyvin kohdallaan.

Vesimelonikeitto alkuruokana

Kania alkupalana

Itse juuri leivottua leipää
Possun poskea pääruokana

Helmikanan rintaa pääruokana
Jälkiruokaa emme tilanneet.

Poimintoja aamiaispöydästä. Valikoimaan kuului tietenkin kylmä kuohuviini.







Seuraavana päivänä sadekuuro yllätti. Menimme lounaalle sadetta pakoon viereiseen rantahotelliin. Pidän mustekaloista, joita on liuta eri nimisiä, mutta nyt tuli yllätys. Irmakin erehtyi tilaamaan saman. Hän tuijotti omaa annostaan varmaan puolituntia ennenkuin luovutti. Kyllä sitkeän, paksun lonkeron pureskelu tuotti minullekin vaikeuksia. Tasoerot ravintoloissa näyttävät olevan suuria. Toisaalta hyvä ravintola ei välttämättä ole kohtuuttoman kallis.

Lonkero lautasella

Ruusu ei auttanut asiaa

Ammende Villa Pärnu - National Treasure of Estonia

Pari vuotta sitten autoilimme Saarenmaalla. Poikkesimme samalla matkalla pikaisesti Pärnussa. Pärnun rantapuisto on nähtävyys sinänsä. Erityisesti mieleeni jäi kaunis täysin muista rakennuksista poikkeava hotellina toimiva huvila ylhäisessä yksinäisyydessään upeassa puistossa. Kiinnostus tähän varhaisen jugendarkkitehtuurin edustajaan kasvoi entisestään luettuani sitä koskevan luvun Tapio Mäkeläisen kirjasta ´Tapion matkassa Pärnuun ´. Millaista siellä olisi asua? Siirtyä ajassa yli 100 vuotta taaksepäin ajankohtaan jolloin Euroopassa tulevaisuus näytti valoisalta. Elämästä osattiin nauttia. Oli tilaa romantiikalle ja kauneudelle. Ei osattu vielä aavistaa ensimmäisen maailmansodan olevan edessä romahduttaen kaikki unelmat paremmasta.

Pääsimme parin päivän onnistuneelle pakomatkalle ajankohtana, jolloin Euroopan taivaalla on taas kerran synkkiä pilviä. Meitä eivät häirinneet edes jatkuvat ukkossateet ja myrskytuulet, jotka piiskasivat uskomattomalla voimalla Euroopan pohjoisia osia ravistellen myös Pärnun rantapuiston jaloja lehtipuita. Rannan surfaajat osasivat ottaa ilon irti tuulen antamasta käyttövoimasta. Tuloiltana olimme ilmeisesti ainoat vieraat. Sesonki oli sään takia hetkessä ohi. Saimme henkilökunnan jakamattoman huomion. Vastassa oli ystävällinen nuorimies, joka nousi tiskin takana joka kerta seisomaan kuullessaan vanhan portaikon narisevan askeltemme alla. Tälläista ystävällisyyttä ja palvelualttiutta nykyään tapaa harvoin missään.

Huvila on varakkaan kauppiaan Hermann Leopold Ammenden rakkaan tyttärensä häitä varten rakennuttama valmistuen 1905. Rakennuksen on suunnitellut pietarilainen arkkitehtuuritoimisto. Huvila valmistui hyvin nopeasti. Tulevat katastrofit kohtasivat tätäkin perhettä, joka köyhtyneenä muutti Saksaan 1927. Kaupunki osti huvilan, joka sittemmin on palvellut monia eri tarkoituksia. Neuvostoaikana parantolana, kirjastona ja ravintolana. Nykyiseen tarkoitukseen, edustushotellina ja ravintolana, se avattiin 1999.

Hotelli on täynnä kauniita yksityiskohtia. Kaikki on yltäkylläistä, mutta tyylikästä. Ymmärsin aikakauden kalusteita hankitun eri puolilta Eurooppaa. Osa on alkuperäisiä. Huvilassa on paljon tyylikkäitä seurustelunurkkauksia. Kauniit puuleikkaukset, upeat kattokruunut, arvokkaat kakluunit ja kepeät jugendmaalaukset seinillä ja katossa jäivät mieleen. Taas kerran tuntuu siltä, että olemme teknistyneen, nopeatempoisen elämän keskellä kadottaneet jotain sellaista, jota emme osaa enää edes kaivata.

Hotellin puutarhassa järjestetään puistokonsertteja.






















Mail box