Demre (Myra) ja Pyhä Nikolaus

Ensimmäinen matka Lyykian niemimaalla jatkuu.

Veneilimme vielä kauniiseen saariryhmään, jonka eräässä idyllisessä lahdessa ankkuroimme ja uimme ennen kuin veneretki päättyi ja nousimme jälleen bussiin. Suuntasimme antiikin Myraan, nykyiseen Demreen. Täällä näimme suuren amfiteatterin ja teatterin vieressä runsaasti koristeellisia kalliohautoja. Nyt muitakin turisteja oli häiritsevän runsaasti. Yhdestä kalliohaudasta pystysuoralla rinteellä kurkisteli pari vuohta. 

Kalliohautoja

Myran amfiteatteri

Ehkä suurin syy käydä Myrassa liittyy pyhään Nikolaukseen, piispaan josta tuli lasten, merimiesten ja joululahjojen pyhimys. Hänen elämänsä ajoittuu 200 ja 300 lukujen vaihteeseen. Pyhimys oli syntynyt Lyykian Patarassa ja toimi Myran piispana. Hänen elämästään tiedetään vähän. Siihen nähden onkin hämmästyttävää, että hän on sekä ortodoksien, että katolisten pyhimys ja vielä tämän joulupukki legendan hahmo. Myöhemmin hänen hautansa suojaksi on rakennettu kirkko, joka valmistui 1095. Schildt kirjoittaa erämaassa olevasta bysanttilaisesta hautakirkosta, mutta ainakin tuo kirkko, jossa kävimme, oli keskellä kylää. Italialaiset merenkulkijat varastivat tosin piispan luut tai ehkä vain osan niistä ja veivät ne Etelä-Italiaan Bariin. Sanoin ehkä, koska Antti Tuuri 2013 ilmestyneessä kirjassaan »Bospor Express« mainitsee junan ollessa Serbiassa osan luista olevan Velika Planassa Pokanjican luostarissa. Luut taitavat olla palasina eri puolilla maailmaa?

Pyhä Nikolaus

Olimme tästä saksalaisseurueesta lähes ainoat, jotka halusivat tuossa kirkossa käydä. Siellä oli runsaasti jo melko kärsineen näköisiä freskoja. Yksi esitti pyhää Nikolausta. Sitä ei olisi saanut valokuvata salamalla. En hämärässä nähnyt, enkä muistanut miten salaman saa pois päältä. Opas lupasi kääntää selkänsä siksi ajaksi kun otan kuvan salamaa käyttäen. Asiaa kyllä paheksui saksalainen vanhempi pariskunta. Tulihan tässä syntiä tehtyä. Lähetin kuvan joulukorttina ystäville. Netistä löytyy paljon kuvia tuosta kirkosta, mutta ei tätä, koska hämärässä sitä ei saa kuvattua ilman salamaa. Kirkossa oli paljon venäläisiä, joille tämä kirkko oli ilmeinen pyhiinvaelluksen kohde. Kirkkoa on kunnostettu Venäjän tsaarin rahoilla 1800-luvulla. Pyhän Nikolauksen muistopäivä on 6. joulukuuta sekä katolisilla että ortodokseilla.

Retken antina oli mahdollisuus päästä paikkoihin, jotka olivat saavutettavissa vain veneellä. Toisaalta retkeilemisessä omin päin on viehätyksensä, jota bussimatkalla ja ryhmässä ei voi korvata. Voi edetä oman mielensä mukaan. Hyvällä onnella voi vastaan tulla elämyksiä, joita ei ole tuotteistettu massaturismia varten. Hyvällä oppaalla voi olla kuitenkin taustatietoa enemmän kuin opaskirjoissa. Muihinkin lähteisiin voi tietysti itse perehtyä hyvissä ajoin ennen lomamatkaa, mutta harva varmaan näin tekee, jollei ole asiasta erityisen kiinnostunut. 

Minunkin kiinnostukseni heräsi oikeastaan jälkikäteen tämän ensimmäisen Lyykian matkan ja lyhyen Turkissa oleskelun jälkeen. Myöhemmin muistin hyllyssäni olevan kirjan »Ikaroksen meri«, jonka olin jo unohtanut. Sen avulla saatoin matkata tänne uudelleen vertaillen havaitsemaani ja Schildtin kokemuksia. Schildt eteni englantilaisen kapteeni Beaufortin merikorttien perusteella hyvin antiikin kulttuureja tuntevana löytöretkeilijänä. Kaikkea Beaufortkaan ei sentään ollut kunnolla selvittänyt. Khimairan tulien aluetta hän kuvaa tulivuoreksi, mutta nämä pienet liekithän siellä vain palavat. Erikoista sinänsä; varsinkin näiden selitysten liittyminen Kreikan mytologiaan. Vielä kiehtovampaa on se miten nämä tarinat ja selitykset ovat levinneet laajalle alueelle, koska etruskitkin ovat Khimaira - hahmon veistäneet.

Erityisesti seuraava kohteemme, Phaselis, näyttää tehneen samanlaisen vaikutuksen Schildtiin kuin minuun ja Irmaan. Aloin kirjoittaa maaliskuussa lähinnä lapsilleni muistoksi ajateltua kirjaa 20 vuoden purjehduksistamme Thalatta – veneellämme. Kesän aikana en jaksanut kirjoittamiseen keskittyä, koska oli paljon muutakin ylimääräistä tekemistä. Iltalukemiseksi poimin tuon useaan kertaan tässä siteeraamani kirjan. Luin melkein henkeä pidättäen Daphnen saapumisesta Phaselikseen, jossa olimme juuri käyneet.