Maaseutu yläpuolella

Terveisiä taas Turkista,
Kolmen viikon auton vuokrauksen aikana liikuimme paljon myös lähiympäristössämme. Täällä asuu 70 miljoonaa ihmistä, maassa joka on melkein pelkkää vuoristoa. Kun tasaista maata on vähän, se jää väistämättä kaupunkimaisen, tiiviin, asutuksen käyttöön. Maalaiset asuvat vuorilla. Alanyassa kaupunkiakin on osittain Taurus vuorten alarinteillä. Kaupungin yläpuolelle on rakennettu huvilayhdyskuntia hulppeine näkymineen  eurooppalaisten houkuttelemiseksi. Kotkanpesästä on kuitenkin hankala liikkua. Tasaista ympäristöä ei ole missään. Ilman autoa ei pärjää koska matkaa tulee helposti 10km, vaikka kaupunki näkyy alapuolella. Täällä ei ole Kreikan tapaan tiiviitä kyliä näitä loma-asuntoja lukuunottamatta. Ylempänä ja vuorten takana solissa olevia kyliä ei oikein hahmota. Se on maaseutua. Naapurit ovat ylhäällä tai alhaalla. Ei useinkaan vieressä, koska jyrkillä rinteillä tilaa ei ole kuin hädin tuskin yhdelle talolle. Joka taloon menee oma, huomaaton, vaatimaton tie, eikä taloa ylös tai alas katsoen helposti havaitse. Ainoa hyvin erottuva on moskeijan minaretti. Pikkulapset kulkevat yhtä vapaasti kuin vuohet vuoren rinteellä tai ovat tienvarressa myymässä jotain. Täällä opitaan nuorena kauppiastavoille. Osa odottaa koulubussia (koulu=okulu).

Näkymä Oba-joen laaksoon. Vaatimattomat talot piiloutuvat jyrkille

 rinteille kasvillisuuden sekaan.

Varakkaampien talot löytyvät alempaa, laaksoista.

Vastaan tulee mummo parin vuohen kanssa paimentaen niitä yösijoiltaan rinteelle syömään pensaiden lehtiä. Ainakaan ruohoa ei missään kasva. Paimennettavia voi olla useita kymmeniä. Paimen kiipeilee vuohiensa perässä rinteitä koko päivän ja tuo ne yöksi kotiin. Illalla ajaessa näitä laumoja tulee tiellä vastaan. Mummolle vuohi on varmaan elintärkeä. Tiedän se hyvin kun lapsena elin 50-luvun maalaistalon elämää. Vuohesta saa maitoa, maidosta kermaa, voita ja juustoa. Täällä markkinoilla voi ostaa suosikkiamme kotitekoista vuodenjuustoa tai lampaan juustoa. Vuohen villoista saa lankaa ja siitä voi kutoa villapaidan tai sukkia. Näin meilläkin tehtiin. Jossain vaiheessa eläin teurastetaan. Verestä tehdään verilettuja, saadaan lihaa ja myös sisäelimiä voi syödä.

Vastaan tuleva vuohilauma on tavallinen näky maaseudulla vuoristossa.

Ruoka on rinteillä, jonne vuodet helposti kiipeävät. Lampailta tämä

ei onnistu.

Tapaamamme Turkin maalaiset ovat ystävällisiä ja mutkattomia. Tästä seuraava esimerkki.  Alanyan yläpuolella olevan yhden kylän kohdalta päätimme kääntyä takaisin. Pari vanhusta ja ilmeisesti heidän tyttärensä odottivat bussia kääntymispaikalla. Tytär koputti auton ikkunaan ja viittoili haluavansa kyytiä kaupunkiin. Tässä vaiheessa vielä luulin vain hänen pyrkivän kyytiin. Ykskaks takapenkillä oli kolme turkkia puhuvaa maalaista, joiden matkakohteesta meillä oli vain arvaus - jossain Alanyassa. Kuin ihmeen kaupalla laskeuduimme huteralla, usein erilaisia varotuspiippauksia päästelevällä Fiatillamme, aivan oikeaan paikkaan - sairaalaan. Kuulin toistettavan sanaa, joka tuntui tutulta. Hastanesi - sairaala. Tässä tapauksessa Alanyan kaupungin sairaala. Kaikki käteltiin moneen kertaan ja toivotettiin Allahin siunausta. Päivän hyvä työ tuli tehtyä. Ties koska bussi olisi tullut, eikä ainakaan olisi ajanut suoraan oikeaan paikkaan. 

Huomenna  täällä on turkin muslimien (>90% väestöstä) suuri uhrijuhla Kurban Bayram. Teurastettavia lampaita on ollut jo muutaman pv:n karsinoissaan meidänkin nurkilla. Tänään markkinoilla näki puolilava-autojen kyydissä usein pari vuohta tai lammasta kotiin vietäväksi. Lammas teurastetaan kotona ja 3/4 siitä annetaan köyhille. Tämä sen muistoksi, että Abraham kiitokseksi siitä, että jumala perui vaatimuksen hänen poikansa uhraamisesta, uhrasi lampaan. Lapsilla on viikko vapaata koulusta. Ihmiset vievät lahjoja toisilleen kuten meillä jouluna. Saa nähdä tuleeko talonmiehen tytär huomenna pyytämään karkkia.