Mirihi Island – Welcome
back!
Maaliskuu
2008
Frankfurtin lentokentän kaaoksen jälkeen laskeudumme Maleen,
Malediivien saarivaltion osittain veden päälle rakennetulle lentokentälle,
väsyneenä, mutta odottavin mielin. Pienestä tuloaulasta löytyy nuorimies, joka
kantaa nimikylttejämme. Matkalaukut siirtyvät nopeasti auttaviin käsiin. Maahantuloon
liittyvät muodollisuudet on hetkessä hoidettu.
Miellyttävä lämpö ja trooppisen ilmaston eksoottiset tuoksut hivelevät
aistejamme. Kadulla odottava taksi ajaa kiitoradan yli vesitasojen
terminaaliin. Siirrymme Mirihin omaan odotustilaan, jossa täytetään jo hotellin
vastaanoton tarvitsema saapumisilmoitus. Hotelli on puolen tunnin lentomatkan
päässä.
Hieman odottelua. Nautimme trooppisista hedelmistä
puristettua mehua. Pian kävelemmekin jo
keinuvaa laituria odottavaan, kahdeksanpaikkaiseen vesitasoon. Kyyristelemme
ahtaisiin tiloihin eturivin paikoille. Lentäjät istuvat
kosketusetäisyydellä. Potkurit jauhavat
ilmaa äänekkäästi ja pian ollaan kilometrin korkeudessa atollien yläpuolella.
Ihailemme kolmatta kertaa yhtä maapallon ainutlaatuisimmista näkymistä. Malediivien rengasmaiset atollit levittäytyvät molemmin puolin päiväntasaajaa Sri Lankasta lounaaseen Intian valtameressä. Kukin atolli muodostaa oman hallinnollisen alueensa. Saaret sijaitsevat helminauhoina atollien reunoilla koralliriuttojen ympäröiminä. Pieniä saaria näkyy myös keskemmällä. Värit vaihtuvat avomeren syvän sinisestä vaaleamman siniseen ja saarten rantamien turkoosiin. Mirihille saavumme toista kertaa. Saari on kooltaan vain 100x800m. Sitä ympäröi upea koralliriutta. Tämän takia laskeudumme matkan päähän pienelle kelluvalle laiturille, josta meidät siirretään veneellä laukkuinemme hiekkasärkän jatkeena olevalle saareen vievälle laiturille. Vastassa on henkilökuntaa. Nautimme lobbyssa tervetuliaismehut kookospähkinästä. Rakennuksessa ei ole seiniä. Niitä ei tarvita. Kengät pois. Seuraavan kerran niitä käytetään vasta lähtiessä. Kävelemme oppaan perässä upottavaa hiekkapolkua saaren toiseen päähän ja nyt laiturille, jota reunustavat paalujen päälle rakennetut villat. Rakentaminen on tehty ympäristön ehdoilla. Hotellin onkin tarkoitus tarjota luontoelämyksiä sukeltajille, snorklaajille ja myös vain rannalla viihtyville. Huvilan sijainti on hyvä. Ilmiselvästi ovat huomioineet sen, että olemme täällä toistamiseen. Tämä vahvistuu kun näemme vuoteen päällä kukan terälehdillä kirjoitetun tekstin ´welcome back´. Myöhemmin meille kerrotaan joidenkin olleen täällä jopa 20 kertaa.
Saaria täällä ei voi omistaa, joten hotelli on vuokralla. Sen
on bongannut 50-vuotias sveitsiläinen sukellusta harrastava, ilmeisen varakas
nainen. Hän on halunnut tarjota tätä paratiisia myös muille ilmeisen hyvällä
menestyksellä. Hotellisaaria on 10 vuoden rakentamisen tuloksena Malediiveilla yli
80, mutta useimmissa kohteissa koralliriutat ovat venematkan päässä. Tällaiselle saarelle (Medhufushi Island
Resort) teimme ensimmäisen Malediivien matkamme. Paikkakuntalaiset,
kalastuksella ja pienillä viljelmillä elävät perheet, asuvat eri saarilla,
joten yhteentörmäystä ei turistien kanssa tule.
Huone on viehättävä; maanläheisiä värejä ja luonnon
materiaaleja. Ei TV:tä tai radiota. CD
soitin johon on malediivilaista laulua ja musiikkia sisältävä levyke. Liukuovien takana on tilava patio, josta on portaat
suoraan veteen. Koralliriutat ja värikkäitä kaloja on suoraan jalkojen
juuressa. Portailla asuu pieni värikäs
rapu, joka aina kohteliaasti väistää. Nousuvedellä oli helppo liukua korallien
päältä riutan ulkoreunaan, josta meri jatkuu hieman pelottavasti näkymättömiin
syvyyksiin. Värikkäät kalat, onkaloissa piileskelevät hummerit, valtavat
suutaan aukovat värikkäät simpukat ja kilpikonnat tulevat vähitellen
tutuksi. Enkelihait jahtaavat
pikkukaloja rannalla, jossa myös haikara väijyy omaa osaansa, mutta ei
mielellään kastele varpaitaan. Harmaat
riuttahait uivat joskus hyvin nopeasti portaittemme vierestä. Hait liikkuvat koko ajan saadakseen
riittävästi happea. Verkkoon takertuneina ne kuolevat nopeasti. Palmuissa
roikkuu pari rumaa isoa lepakkoa mielestään piilossa. Rääkyvät sen verran, että
piilo paljastuu.
Edellisellä matkalla päiväretkellä uimme paholaisrauskujen (Manta Ray) parvessa. Nämä etenevät rauhallisesti monimetrisiä eviään liikuttaen. Mieleen tulevat tieteiselokuvien avaruusalukset. Ne ovat uteliaita ja päästävät sukeltajan jopa koskettamaan häiriintymättä. Paikka, jossa nämä jättiläisrauskut ilmeisesti pariutuvat oli alle puolen tunnin venematkan päässä hotellista. Tätä näytelmää useimmat aktiivisukeltajatkin pääsevät harvoin missään näkemään. Suurimmasta kalasta, valashaistakin, näimme vilahduksen. Meluisat, veteen hyppivät italialaiset, kyllä tehokkaasti hätistivät tämän yli 10 metrisen otuksen tiehensä. Nyt maaliskuun alussa tavallisesti tänne tulevat rauskut olivat jossain muualla. Retkiä ei tehty.
Edellisellä matkalla päiväretkellä uimme paholaisrauskujen (Manta Ray) parvessa. Nämä etenevät rauhallisesti monimetrisiä eviään liikuttaen. Mieleen tulevat tieteiselokuvien avaruusalukset. Ne ovat uteliaita ja päästävät sukeltajan jopa koskettamaan häiriintymättä. Paikka, jossa nämä jättiläisrauskut ilmeisesti pariutuvat oli alle puolen tunnin venematkan päässä hotellista. Tätä näytelmää useimmat aktiivisukeltajatkin pääsevät harvoin missään näkemään. Suurimmasta kalasta, valashaistakin, näimme vilahduksen. Meluisat, veteen hyppivät italialaiset, kyllä tehokkaasti hätistivät tämän yli 10 metrisen otuksen tiehensä. Nyt maaliskuun alussa tavallisesti tänne tulevat rauskut olivat jossain muualla. Retkiä ei tehty.
Päiväntasaajalla aurinko putoaa äkkiä horisonttiin ja pimeys
ympäröi saaren nopeasti. Kävelemme maan rajassa olevien kohdevalojen himmeästi
valaistessa hiekkapolkua illalliselle. Pöydät ovat hiekalla kauniisti
katettuna. Liinojen värit ja tarjoilijoiden pukeutuminen vaihtuu aina illan
ruokateeman mukaan. Pääkokki on Sri Lankasta. Ruoka tulee ympäri maailmaa.
Paikalliset kalastajat tuovat myös saalistaan, joten tuoretta kalaa on
tarjolla. Ymmärrämme miksi loma täällä maksaa paljon. Istumme hämärässä Syrah -
punaviinistä ja eksoottisista herkuista nauttien. Lämmin, pehmeä hiekka tuntuu
mukavalta jalkapohjien alla. Ihoa hivelee hieman kostea, mutta illalla sopiva
lämpö. Päivällä on pysyteltävä varjossa. Tähdet tuikkivat voimakkaasti päämme
yläpuolella. Vieraat puhuvat hiljaisella äänellä. Tänne on tultu nauttimaan
luonnon paratiisimaisesta kauneudesta ja hiljaisuudesta. Ympäristö houkuttelee
pohtimaan elettyä elämää – sekä omaa että muiden ja elämää yleensä. Ympäristö
auttaa vetäytymään hetkeksi arjen rutiineista ja rentouttaa tehokkaasti.
Riuttahai |
Kaapattu kuva |
Manta ray. Kaapattu kuva. |
Mirihi on tämän atollin lounaisosassa. |
Epilogi
Muuan tuttava ihmetteli miten joku voi viettää lomansa pää alaspäin merenpohjaa tuijottaen. Voin vakuuttaa sen olevan elämyksenä vailla vertaa - ainakin täällä.
Linkissä on kuvia booking.comin varaussivulta. Varasimme majoituksen hotellin omalta sivulta. Paikka on nyt remontissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti