Turun saariston helmiä

Heinäkuun helteet, sinilevälautat ja elokuun rankkasateet eivät innostaneet veneilyyn. Thalatta II pysyi laiturissa. Sitten sää muuttui. Suuntasimme syyskuiselle veneretkella 70 kilometrin päähän Stenskäriin, jossa piipahdamme vuosittain. Nyt laiturissa oli hyvin tilaa. Jälleen oli tarjolla vielä lämpimiä savustettuja ahvenia ja siikaa. Osan verkon saaliista verotti ainakin aikaisemmin rantavesiin asettunut hylje. Saarta kiertelevä, hyvin viitoitettu luontopolku oli erinomaisessa kunnossa.

Olen 30 vuoden ajan veneillyt Turun ja Ahvenanmaan saaristossa ja Ruotsin rannikolla. Ruotsissa saaret ovat täynnä kauniita huviloita. Kesäasukkaita sinne kuljettavat Tukholmasta lukuisat yhteysalukset. Luonnonsatamiakin on, mutta vähemmän kuin Turun saaristossa. Heinäkuussa tilaa on vähän, mutta ruotsalaiset ovat oppineet kiinnittymään kylkikylkeen  häiriintymättä. Suomalainen haluaa mielellään tilaa ympärilleen. Veneilyn lisääntyessä tilaa on yhä vähemmän. Saarten satamat eivät kasva. Luonto on Ruotsin rannikolla omaa saaristoamme rehevämpää. Ulkosaarillakin voi kasvaa tammia. Purjehtiminen tapahtuu rannikon suuntaisesti, etelään mennessä kompassi näyttää pääosin lounaaseen.

Turun saaristo on karumpaa. Suorastaan erämaata. Saaria on paljon. Retkikohteita luonnonsatamineen riittää loputtomasti. Turun seudulta lähtevä voi mennä etelään, länteen tai pohjoiseen. Näin voi aina valita tuulen suunnan kannalta edullisen ja suojaisen reitin. Olemme helsinkiläisiin verrattuna paraatipaikalla.

Vaikka ympärivuotisia asukkaita saarilla on aikaisempaa vähemmän, löytyy edelleen muutaman talon kyläyhteisöjä. Hyvällä onnella voi saada edelleen tuoretta kalaa. Turun saaristossa varmaan mielensäpahoittajakin viihtyisi. Häntä elokuvassa esittävän Antti Litjankin olen bongannut täältä. Seuraavassa muutamia suosikeistani.

Stenskär

Nauvo Berghamn

Saari on nimensä mukaisesti muita korkeampi. Ympäröivän saariston maisemassa silmä lepää ja mieli rauhoittuu. Saaren rannassa on melko vähän laituritilaa. Luontopolulla voi nähdä vielä kesäkuussa kevään ja alkukesän kukkaloistoa. Kuvauspäivänä niitä ei ollut. Kuivuus oli vienyt kaiken vehreyden.

Aspö
Saaressa on kaunis kirkko. Pienehköön satamaan ei heinäkussa aina mahdu, mutta voit jäädä ankkuriin suojaiseen satamalahteen. Kalaa on usein tarjolla. Jopa kesäasukkaiden tarjoamaa kalakeittoa.

Luontopolkua seuraamalla pääsee ihailemaan kyläsatamaa vastakkaiselta kalliolta.

Jurmo
Se on alueen erikoisin saari; jääkauden mantereen puolelle jättämän harjun, Salpausselän, jatke, vain muutaman metrin meren pinnan yläpuolelle kohoava soraharju. Keväällä, lintujen pesimäaikaan osa saaresta on rauhoitettu. Helsingin herrat ja muut veneilijät oppivat aikoinaan tuntemaan saaren valtiaan, legendaarisen Per Mattsonin. Hänelle tuotiin lahjaksi erilaisia juomia. Pullot peittävät rivistönä tänäkin päivänä rantavajan seinät, vaikka Mattssonia ei enää ole. Mattsonin savukampelat olivat kuuluisia. Niitä jonotettiin savustusuunin vieressä odottaen, koska loppuivat aina kesken. Hinta vaihteli kovasti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kampelat kävivät vuosi vuodelta pienemmiksi, mutta hinta nousi siitä huolimatta. Saaressa on tilava Saaristomeren kansallispuiston rakentama satama ja saariston luontoa esittelevä näyttely. 80-luvulla laituria ei ollut, jolloin oli kiinnityttävä aallonmurtajana toimivaan kivivalliin. Tämä suojasi aallokolta, mutta tuuli vinkui takilassa usein yölläkin. Jurmo on kuvaajien suosiossa. Linkissä on yksi lukuisista kuva-albumeista.

Linkki kuviin

Kappeli

Utö
Utö, osittain armeijan hallussa ollut majakkasaari, on kaikkein uloimpana. Olen ollut siellä 1967 rannikkotykistön kovapanosammuntojen lääkärinä, vaikka olin vasta opiskelija. Utöstä monet purjehtijat starttaavat Gotlantiin tai lähempänä Ruotsin puolella olevaan Sandhamniin. Näin minäkin. Tutustuin myös saarella 200 vuotta luotseina toimineiden Öhmannien sukuun.

Vänö
Siellä on myös pieni kappeli. Saarikohteita on paljon muitakin. Jos saarten historia ja elämä silloin ennen kiinnostaa, kannattaa lukea Benedict Zilliacuksen ´Ulkosaaristossa´, kustannusosakeyhtiö Tammi, 1974. Jospa sen jostain antikvariaatista nettihaulla löytäisi.

Vänön kappeli

Sisäkuvassa näkyy votiivilaiva ja oven yläpuolella Vänön vesillä haaksirikkoutuneen laivan keulakuva, joka esittää 800-luvun englantilaista oppinutta kuningasta Alfred Suurta.

Högsåra
Hankoon vievän pohjois-eteläsuuntaisen ja länteen (Vänö, Jurmo, Utö) johtavien veneväylien risteyskohdassa sijaitseva saari on veneilijöiden suosikki. Varsinkin kesäisin siellä on paljon asukkaita. Saareen pääsee autolautalla Kasnäsistä. Saaren pohjoisosassa, Kejsarhamnissa, on kansallispuiston rakentama vierasvenelaituri. Venäjän keisarin Aleksanteri III:n jahti Tsarevna (Tsaarintytär) oli täällä ankkurissa 1885, 1886 ja 1887. Siitä nimi. Vierailut olivat tietenkin suuri kunnia saarelaisille. Tähän liittyviä tarinoita voi lukea muun muassa Jorma & Päivi Tuomi-Nikulan kirjasta ´Keisarit kesälomalla Suomessa´. Satamassa on viehättävä pieni museo.

Tsarevna

Tänä kesänä yövyimme lähellä kylää olevassa, viihtyisässä yksityisomistuksessa olevassa vierassatamassa. Heinäkuussa sieltä on usein vaikea löytää tilaa. Nyt onnisti laiturin sisäpuolelta. Siellä yhteysaluksen nostattama aallokko ei häiritse. Sataman yläpuolella on luotsitupa.

Kylän pääraitin varrella ´Farmors Cafe´ idyllisine pihapiireineen houkuttelee nauttimaan talon antimista. Se kuuluu saariston ruokaperinteitä vaalivaan ´Skärgårdssmak´- ketjuun. Nyt ravintolassa oli vierailevat kokit Tanskasta. Kauniit, maukkaat annokset hyvistä raaka-aineista viehättävässä ympäristössä sään suosiessa. Voiko enempää toivoa varsinkin jos on pitkän matkan purjehtija ja kyllästynyt veneruokiin.

Salaattia ja ahvenfileitä tanskalaiseen tapaan