Löytöretkellä Turkissa ja muita matkakertomuksia: Bengtskär

Hankoniemen kärjessä oleva kaupunki on kesäinen suosikkimme upeine rantoineen ja 1900-luvun alun huviloineen. Autolla sinne on helppo mennä, mutta merelle kaipaavina matkaamme veneellä. Perillä Itämeren Portissa on ulkosaariston tunnelmaa haahkapoikueineen.
Kun ´pakollinen´patikointi Neljän Tuulen tuvalle oli tehty, päätimme osallistua seuraavana päivänä opastettuun retkeen Bengtskärin majakalle. Majakalla vierailimme ensimmäisen kerran vuosia sitten ystävien järjestämänä Rosalasta paikallisen kalastajan veneellä. Hangosta käsin reitti on turvallisempi noudattaen avomerelle vievää väylää. Silti omalla veneellä sinne ei kannata mennä, koska suojaisaa satamaa ei ole vierailijoille. Pieni satama on varattu saarella työskenteleville.

Aurinkoinen, pilvetön, lähes tuuleton sää suosi retkeämme. Erinomainen opas, freelance toimittaja Seppo Sällylä, joka on tunnettu muun muassa radion luonto-ohjelmistaan, kertoi mielenkiintoisia asioita ulkosaariston linnuista, hylkeistä, venäläisten ulkoluodoille rakentamista bunkkereista ja tietenkin Bengtskärin historiasta.

Bengtskärin majakka sijaitsee Turun saaristossa noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen. Majakka rakennettiin vuonna 1906 matalalle kallioluodolle, jota ympäröivälle merialueelle oli sitä ennen ajanut useita laivoja karille. Majakan rakennusaineena käytettiin luodon omaa graniittia. 52 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava Bengtskär on Pohjoismaiden korkein majakka. Neuvostoliiton armeija yritti räjäyttää majakan jatkosodan aikana käydyssä Bengtskärin taistelussa, joka päättyi kuitenkin suomalaisten voittoon. Majakka automatisoitiin 1960-luvun lopulla, ja tyhjilleen jäänyt majakka alkoi rapistua. Sitä kunnostettiin alkuun talkoovoimin. Nykyisin majakan omistaa Turun yliopistosäätiö. Majakka avattiin matkailijoille vuonna 1995, ja se on siitä lähtien ollut suosittu matkailukohde. Matkailuyrittäjä Rosalasta ylläpitää siellä muutamaa hotellihuonetta ja kahvilaa.

Meille kerrottiin majakanvartijoiden ja heidän perheidensä karusta elämästä ennen majakan automatisointia. Huonolla säällä he olivat täysin eristyksessä. Talvimyrskyillä aallot voivat huuhtoa luodon yli vieden mennessään ulkorakennuksia, mutta itse majakka graniittiseinineen on kaiken kestänyt vilkuttaen yhä valotunnustaan pimeälle merelle ja signaaliaan radiosuuntimalaitteille auttaen rannikkoa lähestyvää alusta edelleen paikantamaan sijaintinsa, jos satelliittinavigaattori jostain syystä pettäisi.