Saklıkent Gorge - vaikuttava kanjoni

Pataran jälkeen suuntasimme antiikin Xanthokseen. Käännyimme kyläraitille, jonne tienviitta osoitti. Ajoimme kuitenkin ohi. Paluumatkalla havaitsimme antiikin kaupungin raunioiden sijaitsevan aivan nykyisen kaupungin (Kınık) vieressä. Pataran jälkeen turistiryhmien valtaamat näkymät eivät jaksaneet kiinnostaa. Otin vain yhden valokuvan menemättä lippukassan kautta alueelle. Matkaoppaassani mainitaan tämän olleen Lyykian pääkaupunki. Patarassa oli kuitenkin paikan päällä luettavissa teksti, jossa tuo arvo annettiin sille. Ehkä luotan enemmän tuohon tietoon kuin matkaoppaaseni, jonka tietoja olen joutunut ennenkin korjaamaan.

Xanthos

Olimme poikenneet D400 päätieltä kapealle, kuoppaiselle vuoristotielle, jollaisia olimme ajaneet ennenkin.
Matka etenee niillä hitaasti. Kuoppienkin takia on oltava varovainen ettei autoon tule vahinkoja. Vastaan tuli Pinaraan ohjaava tienviitta. Aikataulusyistä emme sinne kääntyneet ehtiäksemme valoisaan aikaan takaisin Kasiin ennen pimeän tuloa. Pinarassa olisi ollut erityisesti kalliohautoja. Samanlaisia, hunajakennomaisia rakenteita olimme nähneet vuoren seinämässä Myrassa.
Vanha vuoristotie päättyi lopulta päätielle ja matka joutui jälleen nopeammin. Jälleen kerran olimme ajaa ohi vaatimattoman viitan etsiessämme reittiä Saklıkent kanjonille. Sen jälkeenkin opasteet olivat olemattomia. Fethyestä näytti olevan sinne yhteys pikkubusseilla.

Turkki on hyvin vuoristoinen maa. Vaikeakulkuiset kapean vuoristotiet kätkevät tehokkaasti mitä upeimpia maisemia massaturismin ulottumattomiin. Näkymät ovat palkitsevia. Tällä kertaa olimme jopa 3000 metriä korkean vuoren juurella. Vedellä on ihmeellinen voima kun se saa vaikuttaa tarpeeksi kauan. Vuosimiljoonien kuluessa se uurtaa vähitellen kalliota altaan. Tämä kanjoni on poikkeuksellisen vaikuttava.
Kanjoniin johtaa lankkupolut. Olet sisällä outoa hämärää maisemaa, jonka yläosassa taivas siintelee kapeasta raosta, ilma on viileämpää, raikasta. Huhtikuussa veden solina oli voimakasta. Kesällä kanjoni kuivuu vähäiseksi puroksi ja sitä pitkin pääsee vaeltamaan. Nyt tätä yrittänyt nuoripari autettiin kanjonista turkkilaisten toimesta. Kanjonin ulkopuolella, ryöppyävän veden ääressä on ravintoloita samaan tapaan kuin Alanyassa Dim-joen varrella.

Pääuoma

Pääuomaan virtasi vettä monesta suunnasta

Linkistä voi ladata lisää kuvia

Tähän kanjoniin johtava lankkupolu oli melko lyhyt verrattuna lähellä Alanyaa olevaan Sapaderen kanjoniin. Kesäkuumalla kanjonin viileässä ilmassa vaeltaminen pitkin kuivunutta uomaa lienee suurempi elämys. Nautimme lounaan kosken partaalla olevassa ravintolassa. Asiakkaita oli vähän. Sesonki ei ollut vielä alkanut. Seuraa meille piti makupaloja odotteleva kukko.

Paluumatkalle läksimme pitkin pientä kylätietä. Tietä riitti ja riitti. Se kävi yhä vaikeakulkuisemmaksi, mutta suunta näytti oikealta, Melkein menetimme jo toivomme päätien löytymisestä. Palkinnoksi saimme ihailla upeita maisemia niittyineen korkean, lumihuippuisen vuoren juurella. Lopulta palasimme takaisin hieman alempana kulkevaa tietä. Mehiläisten surinaa, sammakoiden kurnutusta vuorelta laskeuvissa ojissa ja lintujen liverrystä, lyhyesti sanottuna ´Frühlings stimmen´ emme unohda.