torstai 15. toukokuuta 2014

Koirista Turkissa

Ulkoministeriön ohjeessa varoitetaan erityisesti kulkukoirista. Äskettäin TV-uutisissa suomalainen toimittaja kertoi koiran purreen häntä pohkeeseen Istanbulissa eli lääkärien kielellä otti pienet biopsiat. Toimittajalle aloitettiin rokotus mahdollista vesikauhua vastaan. Kuulostaa aika hurjalta. Itse en tälläistä riskiä edes ajatellut kun nuori koira tarrautui paljaaseen pohkeeseeni aamuvarhaisella Olympoksen raunioilla. Ei mokoma suostunut irrottamaan otettaan ennenkuin lähti turkkilaisten työmiesten perään. Mielestäni oli lähinnä leikkikaverin puutteessa, eikä puremajälki mennyt ihon läpi. Olen viettänyt lapsuuteni maalaistalossa kaikkien mahdollisten eläimien keskellä. Koiriakin oli useita. Sisälle niitä ei päästetty. En ole koiria pelännyt, mutta nyt olen tullut hieman varovaiseksi.

Irrallaan olevat vahtikoirat ovat pahimpia. Kun kuulen agressiivista haukuntaa peräydyn kiireesti. Pyöräilin vieressämme olevan Dim-joen varrella lähestyen sivutietä paikkaa, josta luulin pääseväni joen yli. Voimakas haukunta yhden talon pihasta sai minut perääntymään äkkiä. Koirat lähtivät perään. Toinen kiersi sivusta edelle ja toinen pysytteli takana. Luontofilmeissä sudet piirittävät saalistaan samaan tyyliin. Onneksi pääsin tienhaarasta polkemaan edellä olevasta koirasta vasemmalle ja voitin pyörän avulla kilpajuoksun.

Alanyan kulkukoirat kulkevat usein pää riipuksissa seuraten meitä aamulenkillä hieman taakse jättäytyen. Niiden itsetunto lienee aika heikko, eikä koira ole tullut koskaan lähelle. Osalla on merkki korvassa. Ovat todennäköisesti saaneet rokotteita. Ilmeisesti turistit ottavat näitä lemmikikseen kun yllättäen tutun näköinen koira kulkeekin hihnassa. Äskettäin Kaş´ssa kaksi koiraa, iso ja pieni, monen rodun edustajia, lähtivät seuraamaan aamuisella kävelylenkilläni. Yhteistä taivalta tehtiin tavallista pitempään. Eivät niinkään seuranneet vaan kulkivat edellä ikäänkuin opastaen. Kun lenkki oli tehty, hyppäsi isompi äkkiä minua vasten ja nuolaisi kättä. Olisi kai ollut palkkion maksun aika. Samantien molemmat katosivat pettyneinä etsimään makupaloja muualta.

Päiväunilla. Kulkukoirat osaavat ottaa rennosti.

Alakerran belgialaisilla naapureillamme on aivan ihastuttava Turkista ostettu Rugi-koira. Kun Rugi nousee takajaloilleen, laittaa etutassunsa käteesi ja katsoo silmiin, häntää heiluttaen, liityt välittömästi ihailijakerhoon.

Toivottavasti Rugi et pahastu kun lupaa kysymättä laitan tähän kuvasi.
Olet aina valppaana.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti