´Last suppe´ - ruokaretkellä Roomassa jouluna 2014 ja viisi vuotta myöhemmin

Tämä perunakuoressa paistettu meriahven oli iloinen lounasyllätys.

Roomassa voi syödä hyvin menipä sitten osteriaan, trattoriaan tai ristoranteen. Tunnettu klisee ´italialaiset eivät syö elääkseen vaan elävät syödäkseen´pitää paikkansa. Bongasimme läheltä hotelliamme tyylikkäältä näyttävän ravintolan, ristorante il Sanlorenzo (www.ilsanlorenzo.it). Pyysin hotelliamme varaamaan pöydän. Pitihän viimeistä iltaamme ´ikuisessa kaupungissa´ juhlistaa. Kahdeksalta olimme ainoat vieraat. Italialaiset illastavat tunnetusti myöhään. Tilasimme pari alkupalaa, antipastoa ja pääruuaksi suolakuoressa paistettua meriahventa. Yllätykseksemme pöytään alkoi tulvia kaikenlaisia pieniä herkkuja, silmänruokaa ja monenlaisia makuja. Ravintolassa on tarjolla vain merenantimia uskomattoman monella tavalla valmistettuna. Näkymä keittiöön, jossa kymmenkunta kokkia esitti käden taitojaan, oli avoin sisääntuloaulaan. Henkilökuntaa oli lähes samanverran kuin vieraita. Kymmeneen mennessä kaikki pöydät olivat täynnä. Upea kokemus ja päätös onnistuneelle jouluiselle Rooman matkallemme.

Uudistimme tuon retken nyt, viisi vuotta myöhemmin loppiaisviikolla 2020. Tällä kertaa en Sanlorenzon ruokia kuvannut. Mieleen jäi erityisesti alkupalana nautitut pienet mustekalat. Taso ei ole laskenut. Laskukin oli samaa luokkaa eli suuri. Jossain määrin minua vaivasi tarjoilijan liian aktiivinen läsnäolo. Tulin melkein tyrmätyksi Otavan tietosanakirjaa paksummalla viinilistalla, jonka hintahaitari ulottui reilusti yli 1000 euroon per pullo. Ilmoitin lähteväni kotiin sitä opiskelemaan. Löytyihän sieltä onneksi kohtuuhintainen maistuva Pinot Grigio.

Tällä reissulla enemmän jäimme kaipaamaan Trasteveren taverna Trilussaa - iloinen tunnelma, erinomaista pastaa ja paremmin budjettiin sopiva lasku. Ilman pöytävarausta ei sinnekään kannata yrittää, vaikka muissa alueen ravintoloissa näytti loppiaisviikolla aika hiljaiselta.
Helpoimmin naposteltavaa löytää kadunvarsien herkkukaupoista ainakin vanhan kaupungin kujien varrelta. Kuvien myymälä on Tiberin tuntumassa lähellä Ponte-sisto hotelliamme. Alueen kapeiden mukulakivisten kujien varrella on myös muita mielenkiintoisia pikku kauppoja, käsityöpajoja, palatseja ja kirkkoja.

Sanlorenzossa on myös maanalainen kellari, jonka holvien alla on tilaa kabinettiruokailijoille.

Sanlorenzon kokit työssään.

Taverna Trilussa on tunnelmaa.

Trilussa kolmen hengen seurueestamme rouvat saivat annoksen lautaselle.
Loput tarjoiltiin minulle suoraan pannusta. Kastike on salaisuus. Viini Montepulcianoa.

Herkkumyymälä vie kielen mennessään.

Myymälässä on myös muutama pöytä ruokailijoille eli vie kotiin tai syö paikanpäällä.