keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kalkan - kylä vuorten ja meren sylissä

Puolivälissä 70-lukua Turkin laivastossa palvellut, rannikon työnsä puolesta hyvin tunteva, Gurkan Bilgutay jäi eläkkeelle. Elämän käännekohdassa hän avasi ravintolan ja pienen täysihoitolan uneliaaseen pieneen kalastajakylään. Tämän jälkeen ravintoloita oli kylässä yhteensä kaksi. Gurkan oli myös muusikko, joka perusti kolmen toverinsa kanssa Turkin ensimmäisen Rock and Roll - yhtyeen.
Muusikkotoverit Istanbulista alkoivat vierailla tällä tuntemattomalla paikkakunnalla. Näin sai alkunsa Kalkanin turismi ja Korsan brändi ravintoloineen, hotelleineen, rakennusyhtiöineen jne. Tämän tarinan, The Korsan Story, luin ruokalistan etusivulta illallisella tässä merirosvoa tarkoittavassa Korsan ravintolassa.Tarina kuvaa varmaan hyvin miten turismi on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti tässä melko jyrkästi meren syliin laskeutuvassa pienessä laaksossa. Kalastaminen ei enää kannata. Saaliit ovat vähäisiä. Hummeritkin ovat muisto vain. Tilalle on tullut muuta. Entisistä kalastajista on tullut palvelujen tuottajia matkailijoille. Erityisesti britit ovat ottaneet paikan omakseen. Näin on tapahtunut monissa muissakin länsirannikon kylissä ja kaupungeissa. Oma lomakaupunkimme, Alanya, on ollut enemmän saksalaisten suosiossa. Nyt meitä muitakin kansallisuuksia löytyy.

Luin englantilaisen Turkkia ristiin rastiin matkustavan Natalien blogista Kalkanin kehittyneen hienostuneeksi matkailukohteeksi rauhallista ja kaunista ympäristöä kaipaaville. Hintataso on korkeahko. Mielestäni tänne on rakennettu liikaa. Rinteet ovat täynnä aivan toisissaan kiinni olevia huviloita ja pieniä kerrostaloja. Kun jyrkänteillä ollaan, ovat pihat pieniä ja tiet vaativia kulkea. Oletan omistajien olevan varttuneempaa väkeä. Kuinka he pystyvät kiipeilemään rinteillä ja kapuamaan portaita? Auto on sujuvan liikkumisen kannalta välttämätön. Pieni huvivenesatama rannassa on viehättävä ruokapaikkoineen ja pikku butiikkeineen. Siellä on useita tasokkaita kalliinpuoleisia ravintoloita, palvelu ja ruoka vastaavat kuitenkin hyvin hintaa. Osassa tarjonta on suorastaan erinomaista. Tutustuimme muun muassa merikrottiin ja täytettyyn kalamarikseen. Muutaman päivän vierailukohteeksi Kalkan sopii hyvin.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli ajaa Bozburuun, Marmariksestä länteen kurottavan niemen kärkeen. Loppumatka pieneen hotelliin olisi kuljettu veneellä. Hotelli on veden rajassa, jolloin voisimme nauttia ´blue water´ tunnelmasta. Hotelli päättikin sulkea tavallista aikaisemmin ja peruutti varauksemme. Etsin tilalle samanlaisen pienen ´Caretta Beach´- hotellin Natalien Kalkania ylistävän blogin inspiroimana.

Navigaattori ehdotti Lyykian niemimaata kiertävän D400 tien asemasta vuoristoreittiä Elmalin kautta. Ylitimme jälleen edellisen edellisen syksyn tapaan avaria, puuttomia, ruskean eri sävyissä kylpeviä ylätasankoja kunnes tulimme Elmaliin. Ei ollut vaikea arvata nimen alkuperää kun tienvieret olivat täynnä omenalaatikoita. Turkiksi omena on elma. Ajoimme lopuksi rannikkoa ympäröivien melko jyrkkien vuorten yli laskeutuen kuuden tunnin ajon jälkeen pieneen laaksoon, Kalkaniin.

Caretta Beach hotelli oli viimeisenä huonokuntoisen tien päässä kalliojyrkänteessä. Pienen perhehotellin vilkas koira ja ystävällinen vanha rouva olivat pihalla toivottamassa meidät tervetulleeksi. Mitään dokumentteja ei kyselty; suoraan huoneeseen ja ihailemaan parvekkeelta sinistä merta ja vastapäisiä vuoria. Bougainvillet kiipeilivät runsaina parvekkeen kaiteille piilotellen kauniisti visertaviä pikkulintuja. Alapuolellamme alkoivat päiväristeilyllä olleet Guletit ja pienet kalastusveneet palailla satamaan auringon alkaessa painua selän takana länteen. Sää oli erinomainen. Seuraavana iltapäivänä tämän syksyn lomaamme vainoavat ukkoset ilmestyivät tännekin. Paljon salamointia, vähän sadetta, mutta onneksi ei tuulta. Rannassa asuminen tarjoaa upeat maisemat, mutta olisi myrskyllä huono valinta.

Perhehotellissamme oli hieman menneen maailman tunnelmaa. Ehkä parhaat päivät olivat takana ja edessä joskus uusi elämä uusin voimin. Varsinkin mereen laskeutuvat terassit kaipaisivat kunnostusta. Toisaalta sesonki alkoi olla ohi. Vieraina oli vain kolme pariskuntaa. Huoneita on 14. Kunnostaminen ajoittunee talveen. Myrskyt olivat kolhineet mereen laskeutuvat portaat lähes kelvottomaan kuntoon. Vanhempia versioita lojui lukuisia pohjassa snorkkeloijan harmiksi. Toisaalta hotellin kokonaistunnelma oli viehättävä ja omistajat turkkilaiseen tapaan ystävällisiä. Hyvin käyttäytyi myös ajottain huonettamme vartioiva koirakin. Seurallisen koiran kuono oli usein melkein aamiaislautasellamme.

Kalkanin lähellä olevista kohteista poikkesimme uudelleen Patarassa. Keväällä kävelimme upealla rannalla lähes yksin. Nyt meriveden ollessa houkuttelevan lämmin siellä oli melko runsaasti matkailijoita. Vilkaisimme ohimennen Letoon raunioita. Siellä on ollut aikanaan Letoon, Artemiksen ja Apollon temppelit. Paikka on ollut Aleksanteri Suuren suosiossa. Letoon ja lähellä oleva Xanthos ovat Unescon maailman perintökohteita.

Veneihmisinä meidän on pakko päästä ainakin yhdeksi päiväksi vesille. Satamasta bongasimme Sunset II veneen, jonka oli varannut myös saksalainen viiden hengen perhe. Omaa ikäluokkaamme edustava isoisä ylisti ehtimiseen suomalaista koulutusjärjestelmää. Hän olikin alan mies, opettaja, joka oli toiminut Saksan kolmanneksi suurimman kaupungin, Mûnchenin kulttuurijohtajana. Psykiatripoika oli tuonut perheensä lähellä olevaan kylään, jossa oli vieraillut nuorena miehen parikymmentä vuotta sitten. Nostalgiamatkaa auttoi kylän säilyminen aivan samanlaisena. Kippari osoittautui entiseksi kalastajaksi, jolla oli kaksi muutakin poikiensa kipparoimaa Sunset venettä. Onnistunutta, joskin aika kovatuulista päivää ryyditti vielä erinomainen lounas, iltapäiväkahvit ja tee. Entinen kalastaja veti uistinta perässä ja onnistui iltapäivällä saamaan pienen makrillin.

Lokakuun viimeisten neljän päivän retkeltä palasimme Lyykian niemimaan rantatietä siunaillen jälleen kerran turkkilaisten ajokulttuuria tai pikemminkin sen puutetta.

Kalkania 1970 esittävä valokuva

Satama

Kalkan mereltä nähtynä




Entisen kalastajakylän kuja lähellä satamaa





Turkkilaisten suosima baari

Sataman aallonmurtajan suojaama suuaukko

Polku Pataran hiekkarannalle

Autiota hiekkarantaa. Ukkospilviä alkaa muodostua.

Antiikin Letoon on keskellä kylää.

Letoon amfiteatteri

Sunsett II. Kippari pitää uistimen siimaa oikealla kädellä.

Caretta Beach hotelli






Näkymä parvekkeeltamme satamaan päin


Satamaan palaavien Gulet-veneiden reitti kulki alapuoleltamme
Näkymä länteen. Aurinko on painunut kallion taakse. On ´sininen hetki´.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti