Turkin upeimmat rannat? Patara Beach number one

Antalyan lentokentältä Alanyaan vievä tie noudattelee enimmäkseen Turkin Rivieran rantaviivaa. Valtava määrä hotelleja on valmistautunut ottamaan vastaan rantaelämää ja aurinkoa odottavia pohjoisen lomailijoita. Väheksymättä massaturismia, johon lähes jokaisella on mahdollisuuksia, luonnon ystävälle löytyy Turkista vielä kauniita lähes luonnontilaisia rantoja.

Löysin  brittiläisen Natalien ´Turkish Travel blogin´ sivuille. Hän on muuttanut pois kotimaastaan 11 vuotta sitten ja ilmeisesti melko pian asettunut Turkkiin ottaen tavoitteekseen kiertää isoa maata ristiin rastiin kuvaten paikkoja ja elämää Turkissa. Löysin artikkelin ´My Five Favourite Beaches in Turkey´. 
Olin hieman hämmästynyt kun isosta maasta hän oli valinnut kohteet, joista neljässä olimme jo vierailleet ja tuon viidennenkin alueelle (Bozbuk) Marmariksen Bozburun niemimaalle olemme menossa muutaman viikon päästä. Hämmästykseni on aiheellinen sen takia, että olemme tehneet vasta joitakin muutaman päivän automatkoja pääosin Lyykian niemimaalle. Siellä löytyvät useimmat hänenkin suosikkinsa.

Cirali Beach
Ciralista olen kirjoittanut aikaisemmin. Piilossa, rannan tuntumassa ovat antiikin kaupungin Olympoksen rauniot. Kolme kilometria pitkä, kirkasvetinen, vuorten rajaama hiekkaranta on viehättävä.Vesirajassa käveleminen on pikkukivien takia hieman vaivalloista; ylempänä on hiekkaa. Muutama vaatimaton ravintola odottaa rannalla nälkäisiä matkailijoita. Vuorten kätkemässä kylässä on pieniä pensionaatteja. Isoja hotelleja ei ole. Daily News:sta olen lukenut tälläisiä hankkeita suunnitellun, mutta kyläläiset ja luonnonsuojelijat ymmärrettävästi niitä vastustavat.

Kuvan oikeassa reunassa olevan kallion takaa johtaa kapea polku
antiikin Olympokseen.

Ranta kuvattuna Olympoksen läpi virtaavan pienen joen suunnasta. 

Kaupunki on ollut mereltä katsoen turvallisesti  merirosvoilta piilossa.

Phaselis
Myös tästä antiikin kaupungista olen kirjoittanut. Olemme käyneet siellä kaksi kertaa. Rantaan, joka on Natalien listalla, kiinnitimme vähemmän huomiota, mutta muutama kuva tuli siitäkin otettua. Phaselis kauniilla niemellä on suosikkikohteitamme. 

Patara Beach

Tälle alueelle menimme myös antiikin kaupungin takia (kts.sitä käsittelevä blogijuttu). Sen edessä, piilossa oleva ranta oli täydellinen yllätys. Sielläkin vierailimme turistisesongin loputtua, mutta kaikesta päätellen rannalla ei kesälläkään ole tungosta. Sinne olisi voinut jäädä koko päiväksi tai useammaksikin kuuntelemaan maininkien kohinaa ja tuntemaan lämmin hieno hiekka paljaiden jalkojen alla taustalla lumihuippuiset vuoret. Toukokuusta lokakuuhun ranta on öisin suljettu. Näin taataan rantautuville kilpikonnille pesimisrauha. Rantaa riittää 12 kilometriä.

Tämä vaatimaton ravintolarakennus oli rannan ainoa.

Olu Deniz

Tämä ranta poikkeaa kolmesta edellisestä, koska se komeilee usein Turkkia esittelevissä kuvissa.

Paikan löysivät aikanaan britit. Rinteillä myynnissä olevissa huviloissa näyttää hinnatkin olevan puntina. Rannan kauneudesta saa parhaiten käsityksen ilmakuvista. Kuvia löytyy helposti netistä. Marraskuun alussa sielläkin oli hiljaista.

Rantaan vie hyvin hoidettu kävelytie

Alanyan rannat Kleopatra ja Keykubat
Nautimme myös lomakotimme rannoista jotka varsinkin sesongin jälkeen tarjoavat miellyttävän ympäristön kävellä ja uida. Keskeltä kaupunkia merelle kurkottava Kale-vuori jakaa kaupungin rannat läntiseen Kleopatraan ja sulttaanista nimensä saaneeseen itäiseen rantaan. Ihanteellisempaa ympäristöä aamulenkille tuskin on kuin rantaviivaa noudattavat kävelytiet maininkien rytmittäessä kulkua raikkaan vuorituulen puhaltessa. Iltäpäivällä tuuli kääntyy merituuleksi.

Keykubatin ranta. Taustalla Kale-vuori rinnettävä kiertelevine muureineen.

Keykubatin ranta kaupungin suunnasta

Kleopatran ranta Kale-vuorelta kuvattuna. Suurin osa hotelleista on täällä.

The Witt Istanbul Suite hotel - uutta turkkilaista designia

Keittiön pöydällä lojuu avoimena Glorian Koti. Suomessa tunnettu sisustuslehti. Viimeinen syksyni työelämässä on alkanut. Aiomme viipyä nyt Turkissa useita viikkoja. Katson uteliaana Istanbulissa olevaa hotellia kuvailevaa artikkelia. Kirjoittaja luokittelee sen yhdeksi maailman parhaista hotelleista perustaen mielipiteensä myös amerikkalaisen toimittajan artikkeliin.Ylisanoja? Menen nettiin katsomaan booking.comin sivuja; paljon koukuttavia kuvia. Mitäpä jos juhlistaisimme tätä matkaa tavallista enemmän. Onhan edessä suuri elämänmuutos. Vapaita huoneitakin näyttää olevan hieman alennettuun hintaan. Syksyllä usein sateisen Istanbulin suurin turistiryntäys on ohi. Tosin Istanbul ei tässä suhteessa ole Venetsia, jossa turistilaumat valtaavat sujuvasti koko kaupungin hankaloittaen paikallisten elämää. Toisaalta matkailijoiden rahat kelpaavat kaikkialla.

Istanbulissa lentokentän saapuvien matkustajien aulassa odottaa meitä sovitusti kohtelias nuorimies. Tämä netistä tilattavissa oleva palvelu takaa pieniä keltaisia takseja tilavamman auton, johon matkatavaratkin vaivattomasti mahtuvat, eikä taksa ylitä etukäteen sovittua.

Kujettajalle hotelli ei ollut tuttu. Näytin tulostamani kartan. Siitä huolimatta ajoimme pari kertaa melko huomaamattoman pienehkön, jyrkässä rinteessä sijaitsevan hotellin ohi. Kuljettaja kyseli paikallisilta. Lopulta pääsimme perille.

Witt Istanbul Suite osoittautui saman W-ketjun hallinnoimaksi hotelliksi, johon olimme majoittuneet aikanaan New Yorkissa vastapäätä kuuluisaa Waldorf Astoriaa. Silloin se oli suomalaisen matkatoimiston valinta Finnair-plus tarjouksena. Kaikkia mukana olleita suomalaisia se ei kuitenkaan miellyttänyt, vaikka tauluja ja veistoksia oli runsaasti elävöittämässä yleisiä tiloja ja pienehköjä huoneita.

Tämän turkkilaisen W-hotellin design oli annettu kokonaan Turkissa modernista suunnittelustaan tunnetun toimiston tehtäväksi. Kaikki kalusteet on tehty vain tätä hotellia varten. Suunnittelijat ovat noudattaneet ilmeisen vapaasti omia visioitaa ehkä joskus toimivuuden kustannuksella. Ainakin WC-pytty jäi tässä suhteessa mieleen. Olimme vähällä pudota aiottua syvemmälle.

Hotellin sijainti Tophanen kaupunginosassa kohti Bosporia viettävällä rinteellä on hyvä. Samalla alueella on modernin taiteen museo. Nuorista miehistä koostuva henkilökunta oli ammattinsa huippuja. Ystävällinen palvelu jää mieleen pitkäksi aikaa. Sateinen sää haittasi lomailuamme tässä kiehtovassa metropolissa. Alanyassa odotti lämpö ja auringonpaiste.

Tervetuloa

Aamiainen

Aamiainen nautitaan näissä pöydissä

Portaikko houkuttelee kävelemään

Myös hissipoika houkuttelee

...ja kiipeää puolestasi

Ihailemme sviittiämme ennenkuin avaamme matkalaukut

Tyylikäs minikeittiö jakaa tilan

Näitä kalusteita ei löydy kaupasta

...eikä tätä sänkyä

Suihku

WC-istuimeen voi upota yllättävän syvälle.

Myös valaisimet on suunniteltu tätä hotellia varten.

Näkymä hotellista Galatan tornille ja Kultaisen sarven yli vanhaan kaupunkiin.
Vasemmalla on Bospori.

Ulos sateiseen kaupunkiin

Bengtskär - Pohjoismaiden korkein majakka

Hankoniemen kärjessä oleva kaupunki on kesäinen suosikkimme upeine rantoineen ja 1900-luvun alun huviloineen. Autolla sinne on helppo mennä, mutta merelle kaipaavina matkaamme veneellä. Perillä Itämeren Portissa on ulkosaariston tunnelmaa haahkapoikueineen.
Kun ´pakollinen´patikointi Neljän Tuulen tuvalle oli tehty, päätimme osallistua seuraavana päivänä opastettuun retkeen Bengtskärin majakalle. Majakalla vierailimme ensimmäisen kerran vuosia sitten ystävien järjestämänä Rosalasta paikallisen kalastajan veneellä. Hangosta käsin reitti on turvallisempi noudattaen avomerelle vievää väylää. Silti omalla veneellä sinne ei kannata mennä, koska suojaisaa satamaa ei ole vierailijoille. Pieni satama on varattu saarella työskenteleville.

Aurinkoinen, pilvetön, lähes tuuleton sää suosi retkeämme. Erinomainen opas, freelance toimittaja Seppo Sällylä, joka on tunnettu muun muassa radion luonto-ohjelmistaan, kertoi mielenkiintoisia asioita ulkosaariston linnuista, hylkeistä, venäläisten ulkoluodoille rakentamista bunkkereista ja tietenkin Bengtskärin historiasta.

Bengtskärin majakka sijaitsee Turun saaristossa noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen. Majakka rakennettiin vuonna 1906 matalalle kallioluodolle, jota ympäröivälle merialueelle oli sitä ennen ajanut useita laivoja karille. Majakan rakennusaineena käytettiin luodon omaa graniittia. 52 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava Bengtskär on Pohjoismaiden korkein majakka. Neuvostoliiton armeija yritti räjäyttää majakan jatkosodan aikana käydyssä Bengtskärin taistelussa, joka päättyi kuitenkin suomalaisten voittoon. Majakka automatisoitiin 1960-luvun lopulla, ja tyhjilleen jäänyt majakka alkoi rapistua. Sitä kunnostettiin alkuun talkoovoimin. Nykyisin majakan omistaa Turun yliopistosäätiö. Majakka avattiin matkailijoille vuonna 1995, ja se on siitä lähtien ollut suosittu matkailukohde. Matkailuyrittäjä Rosalasta ylläpitää siellä muutamaa hotellihuonetta ja kahvilaa.

Meille kerrottiin majakanvartijoiden ja heidän perheidensä karusta elämästä ennen majakan automatisointia. Huonolla säällä he olivat täysin eristyksessä. Talvimyrskyillä aallot voivat huuhtoa luodon yli vieden mennessään ulkorakennuksia, mutta itse majakka graniittiseinineen on kaiken kestänyt vilkuttaen yhä valotunnustaan pimeälle merelle ja signaaliaan radiosuuntimalaitteille auttaen rannikkoa lähestyvää alusta edelleen paikantamaan sijaintinsa, jos satelliittinavigaattori jostain syystä pettäisi.

Rakenteilla

Rakentajia louhimassa graniittia

Saavumme luodolle. Alus siirtyi odottamaan toiseen paikkaan.

Esittely

Kiipesin kierreportaita kuumaan linssihuoneeseen. Kuva on puolimatkasta.

Vaikuttava linssijärjestelmä

Täältä saa Suomen eteläisimmän postileiman

Kallioita riittää

Louhinnan jälkiä

Taiteilijan näkemys Bengtskärin taistelusta

Karttakuva taistelusta. Örön linnakkeesta ammuttiin venäläisiä tykeillä. Ratkaisevinta oli kuitenkin majakan omien puolustusjoukkojen toiminta

Selfie