Vesireitit olivat aikanaan tärkeitä. Muuten liikkuminen kaupankäynnin tai ryöstöretkien mahdollistamiseksi oli varmaan vaikeaa varsinkin vuoristoisessa Turkissa. Merellä ei ollut kuitenkaan turvallista. Merirosvot verottivat kauppalaivoja. Jos suojana ei ollut sota-aluksia, oli veneen oltava riittävän nopea pakoon pääsemiseksi. Yksittäisiä veneitä tuskin oli liikkeellä. Tarvittiin kokonainen laivasto.
Venetsian kukoistus selittyy alusten sopivuudella sekä kaupankäyntiin että rannikkokaupunkien ryöstelyyn. Näin rikkaudet vaihtoivat kätevästi omistajaa. Venetsian merenkulkumuseossa voi näitä aluksia ihailla. Keykubatin laivasto oli varmaankin paljon vaatimattomampi. Tuo kahden meren sulttaani tarkoittanee Välimerta ja Mustaa merta. Alanyan telakalla on voitu rakentaa viisi alusta samanaikaisesti. Punainen torni tarvittiin suojaamaan telakkaa.
Alueelle pääsyä helpottavat muurien viereiset kulkusillat.
 |
| Telakan altaat kuvattuna poikittaissuunnassa |
 |
| Nosturi |
 |
| Ankkureita |
 |
Tähtikarttojen avulla suunnistettiin. Kompassi keksittiin kuitenkin
noihin aikoihin eli 1200-luvulla.
|
 |
| Rekonstruoitu Keykubatin laivaston aluksen runko |
 |
| Vertailun vuoksi nykyaikaisen Gulet-veneen melko massiivinen runko (Fethiye) |
Veneitä liikuteltiin soutamalla. Jos niissä oli jonkinlainen masto, purjehtiminen onnistui vain myötätuuleen. Näin purjehtivat myös viimeiset raakapurjelaivat (vrt. Suomen Joutsen). Vastatuuleen purjehtiminen ei niillä ollut mahdollista. Turkkilaiset Gulet-veneet liikkuvat pääosin moottorin avulla. Purjehtiminenkin onnistuu, mutta varsinaisia purjeveneitä ne eivät ole.
Laivojen rakentamiseen Alanyassa vuoriston rinteiden metsät tarjosivat oivaa raaka-ainetta.
Punainen torni on vartioinut telakkaa ja satamaa satoja vuosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti