Autoilijana Turkissa

Akseli Gallen-Kallelan kuuluisa automainos vuodelta 1907

Tämä kuuluisa mainos Suomen autoilun alkutaipaleelta tuli mieleeni kun jalankulkijana yritin selviytyä ehjänä kadun toiselle puolelle ensimmäisiä kertoja Turkissa. Autoilija oli silloin kuningas Suomessa. Jalankulkijoista viis. Näin on nyt Turkissa. Agressiivisen ajotyylin ymmärrän Istanbulissa, koska muuten ei ruuhkaisella kadulla pääse etenemään. Alanyassa on tilaa. Silti 35-kadulla ja rantatiellä ajetaan lujaa. Luin äskettäin Turkuun Intiasta palanneen perheen haastattelun. Intiassa heillä oli oma autonkuljettaja. Ulkopuolisena et yksinkertaisesti pärjää liikenteessä, jossa jokainen vapautunut metri on otettava heti haltuun jos aikoo joskus päästä päämääränsä.

Kyllä Suomessakin vielä hurjastelijoita riittää, vaikka autoilulla on Turkkia pitemmät perinteet. Vuoristoisessa maassa ei ole ollut nopean ajamisen mahdollistamia teitä. Nyt kun niitä alkaa olla, tilaisuus houkuttelee varsinkin nuoria rämäpäitä. Kuitenkin. Huivipäiset naisetkin ohittavat nopeusrajoituksia noudattavan meikäläisen. Kohtelias ja huomaavainen turkkilainen näyttää muuttuvan toiseksi ihmiseksi auton ratissa.

Nopeusrajoituksista viis. Poliisit valvovat liikennettä aktiivisesti. Ilmeisesti ilman toivottuja vaikutuksia. Nopeimmin ajavilla on usein huonokuntoisimmat autot. Suomessa nuo ruosteiset ajoneuvot tuskin pääsisivät läpi katsastuksesta. Ajoimme Antalyaan Kemerin suunnasta 80 kilometriä 50:n nopeusrajoituksen alueella eli ylinopeutta, koska takana oli jatkuvasti autoja melkein puskurissa kiinni. Meidät ohittaneet joutuivat ratsiassa tien sivuun, mutta ´vähäinen´ nopeuden ylitys ei tuonut meille sakkoja.

Liikennevaloissa ei odoteta vihreää vaan tähystetään risteävää väylää ja lähdetään keltaisella liikkeelle. Jos olet rivissä ensimmäisenä, ehdit jo kuulla äänimerkkejä jos jäät odottamaan vihreää valoa. Kahdella kaistalla on usein neljä autoa rinnakkain yrittämässä ensimmäisenä risteykseen. Ohittaa voi mistä vain pääsee. Yhtä sääntöä noudatetaan. Seis-merkin (Dur) takaa ei ole kukaan tullut eteen. Turkkilainen erikoisuus on tämä merkki ja liikennevalo liikenneympyrässä, jolloin jäät odottamaan vasemmalle kääntymistä. Ympyrässä ajavalla ei ole etuajo-oikeutta.

Kaikesta huolimatta suosittelen automatkailua. Jos ajaa ripeästi ja johdonmukaisesti, liikenteessä kyllä pärjää ja pääsee kohteisiin, joihin ei muuten voisi mennä. Pahin liikenne alueellamme on Antalyassa. Tämä johtuu miljoonakaupungin ruuhkaisuudesta. Lukuunottamatta lisäksi sen ja Alanyan välistä rantatietä, liikennettä on varsin vähän helpottaen liikkumista. Uusia, hyväkuntoisia teitä löytyy melko paljon ja uusia rakennetaan. Äskettäin valmistui nopea tieyhteys Alanyasta Gazipasan lentokentälle. Muutenkin itään, Mersiniin johtavaa väylää tunneleineen parannetaan. Toisaalta samalla menetetään uskomattoman upeita näkymiä. Vanha maisematie on onneksi edelleen käytössä kiemurellen hyllynä vuoren rinteillä ylös ja alas, vieressä kimalteleva Välimeri. Tälläinen tie on myös Kemeristä länteen ja Kas:sta Kalkaniin ajettaessa.

Oma lukunsa ovat kapeat ylös vuorille nousevat pikkutiet. Päällysteessä olevia kuoppia on varottava. Vuoristojen pinjametsät, kanjonit, ryöppyävät kosket, puiden siimeksessä piilottelevat turkkilaiskylät viljelyksineen ja kaukana siintävät lumihuippuiset vuoret saavat unohtamaan teiden kunnon. Luonnon ystävälle riittää elämyksiä

Pelko pois ja löytöretkelle. Rauhallinen suomalainen autoilija pärjää täälläkin. Navigaattorista on hieman hyötyä, mutta ohjelmakin varoittaa Turkin tietojen olevan puutteellisia. Hotellin löytämisessä käytän koordinaatteja, en osoitetta. Osoitteet ovat ongelmallisia. Venäjän tapaan täällä on kerrottu korttelia ympäröivät kadut, eikä talojen seinissäkään ole kadun numeroa. Usein osoitteena ilmoitetaan joku lähellä oleva tunnettu paikka; esimerkiksi meillä Tosmurin poliisiasema.