Pyöräretki Kesteliin - heinäkuumme tunnelmaa Turkin huhtikuussa

7.4.2013

K

estelin kunta on meidän Tosmurimme naapuri muutaman kilometrin päässä. Ensi vuonna molemmat liitetään Alanyaan. Sää on vihdoin aurinkoinen, eikä tuultakaan ole haitaksi asti. Rannan tuntumassa voi pyöräillä joutumatta autoliikenteen sekaan. Ylitän Dim-joen sillan; tästä alkaa Kestel. Rannassa on puistokaistaleita: piknik aluetta. Turkkilaiset ovat sunnuntairetkelä. Pienet hiiligrillit savuavat. Pöydille on levitetty leipää, juustoa, tomaatteja; lapset kirmailevat ympärillä. Rannalla ongitaan leivän murusilla.

Käännyn pois päätieltä kohti vuoria. Ilma on täällä tuulen suojassa selvästi lämpimämpää. Ajan kapeaa asfalttitietä, jota appelsiinipuut reunustavat tiiviinä rintamana. Puiden kukinto on parhaimmillaan. Tuoksu on voimakas, miellyttävä. Puissa on samanaikaisesti sekä kypsiä appelsiineja että kukkia. Vuoden ensimmäinen sato on valmistumassa. Kukissa on runsaasti mehiläisiä. Surina kuuluu tielle. Ojan täyttää mölysammakoiden voimakas kurnutus. Pääskyt suihkivat matalalla puiden ja pensaiden välissä kohoten välillä kohti sinistä taivasta.

Kylän päätie kulkee rannan suuntaisesti. Kohti kukkuloita erkanee pikkuteitä, joiden päässä näkyy rinteillä lymyäviä taloja. Vanhan puutalon kuistilla on perinteiset kangaspuut. Kutoja on kadoksissa. Pellolla niitetään sirpillä heinää, jonka alta paljastuu varttuneita kaalin taimia.

Kukot ja kanat liikkuvat vapaasti hedelmäpuiden alla.

Pienen talon pihalla on ahtaassa häkissä pari vuohta. Kukot ja kanat käyskentelevät puiden välissä. Navetan haju pyrkii nenään. Ammunta paljastaa asukkaan.  Kyläkauppias grillaa kananpoikia vartaassa. Ostan yhden: 10 liiraa (4 euroa). Käärii kanan leipään, sitten paperiin ja pussiin: ruokaa kahdeksi päiväksi. Käännyn paluumatkalle kohti Tosmuria. Taas lapsuuden kesät maalla Tuomiston talossa, palautuivat mieleeni.