Uudisasukkaaksi Raadelman kartanon historialliseen ympäristöön

Muutettuamme kesällä 2003 Raadelman kartanon pelto- ja merimaisemaan tiesimme tulleemme historialliselle alueelle. Se oli osa houkutusta. Vinosti vastapäätä Kuusiston saaren pohjoisrannalla näkyy keskiaikaisen Kuusiston piispanlinnan rauniot, keittiön ikkunasta pilkottaa haapametsikön ja suuren tammen takaa Raadelman kartanon päärakennus. Muutama satametriä kävelyä tammien ja koivujen reunustamaa kujaa pitkin pohjoiseen ja olet Turku-Viipurin tiellä, vanhalla hevosvaunujen kuljettavaksi tarkoitetulla Kuninkaan tiellä.

Turkua ja Viipuria yhdistävä Kuninkaantie tulee Raadelmaan Tuorlan kartanosta sivuten Raadelman kartanoa ja päiväkotina toimivaa entistä tupakkamakasiinia jatkuen Turku-Viipuritienä. Se on nyt tämän tieosuuden virallinen nimi.Tuorlan ja Raadelman välillä näkyy vanhoja reunakiviä. Äskettäin valmistuneen Mangroven kohdalta tie kääntyy kohti Rungon aluetta, mutta enää välillä polkuna. Näin se etenee kohti Etelä-Suomea ja Uudenmaan aluetta kohti Venäjän rajaa milloin yksityisteinä milloin käytössä olevina autoteinä.

Reitti on vanhaa postitietä, joka alkaa Atlantin rannikolta Norjan Bergenistä jatkuen kohti Tukholmaa, Ahvenanmaata, Turun saaristoa ja Turkua, lopulta Viipurin kautta Pietariin saakka. Ruotsin kuninkaillekin se oli tärkeä, koska Ruotsiin kuuluva Suomi oli pääosin tietöntä erämaata ja kehittymätön hallinto edellytti usein kuninkaan saapumista paikalle käräjiä, veronkantoa ym. kruunun toimenpiteitä varten.

Tietä ovat 1300-luvulta saakka kulkeneet paitsi kuninkaat tai heidän kuriirinsa, piispat ja porvarit, taiteilijat ja armeijat. Kuningas ja muutkin varakkaammat liikkuivat hevosvaunuilla. Hevoset väsyvät. Niinpä reitin varrelle oli rakennettava majoitusta (kartanoita, maatiloja, krouveja ja kestikievareita) 20 kilometrin välein. Kestikievareiden omistajat olivat velvollisia antamaan ruokaa, majoitusta ja tarvittaessa levänneet hevoset (hollikyyditysjärjestelmä). Liikenne oli vasemmanpuoleista. Tästä oli etuna oikean käden vapautuminen ohitettavan puolella miekkailuun jos rosvoja tuli vastaan. Kuninkaalla tietenkin oli sotilassaattue turvaamassa perille pääsyä.

Kuusiston piispanlinna
Kiikaroin parvekkeelta linnan raunioita. Linnan muurien rakenteita pilkottaa puiden välistä. Puuston yläpuolelle muurit eivät yllä. Kustaa Vaasan annettua määräyksen linnan hävittämisestä 1528 osa kivistä käytettiin Turun linnan ehostamiseen. Onpa Piikkiön kirkkokin tainnut saada osansa. Linna on sijainnut hyvällä paikalla niemessä joten vihollisen saapuminen sekä lännestä, että etelästä on helppo havaita. Mieleeni tulee Turkin sulttaanien palatsi Topkapi Istanbulissa, joka myös sijaitsee strategisesti mainiolla paikalla mereltä uhkaavan vaaran havaitsemiseksi.

Keskiaikainen piispanlinna rakennettiin aikoinaan Suomen katolisten piispojen turvapaikaksi ja residenssiksi. Linnan historiaan liittyy paljon epävarmuuksia. Muun muassa tulipalot ja novgorodilaisten ryöstöretket ovat hävittäneet kirjallista aineistoa ja myös linnan rakennelmia. Varhaisin tieto on vuodelta 1295, jolloin piispa Maunu I päiväsi kirjeensä Kuusistossa. Oletettavasti ensimmäiset rakennukset ovat olleet puisia. Kivilinnan rakentamisen mainitaan alkaneen 1300-luvun alussa. Linna on ollut kokonaan veden ympäröimällä saarella. Maan kohoaminen on vähitellen muuttanut alueen niemeksi. Ympäröivät tilukset tekivät paikasta merkittävän taloudellisen keskittymän. Piispa Hemmingin kirjeessä 1344 hän luonnehtii paikkaa sanalla ´curiam´. Vuonna 1440 virkaveli Maunu II Tavast sanalla ´castro´. Näin kartanosta oli tullut linna.

Linnan läheisyydessä on nykyisinkin Kuusiston kartano, jonka varhaiset vaiheet ja sijaintikin ovat hämärän peitossa. Linnassa on tarvittu myös sotilaita puolustamaan asukkaitaan, käsityöläisiä ja palvelusväkeä, joiden arvellaan asuneen linnan läheisyydessä, kylässä Kappelivuoren tuntumassa. Tuorla ja Raadelmamme ovat ollet tuotantotiloja linnan tarpeisiin. Koko laaja alue on ollut linnan omistuksessa.

Piispanlinna on ollut laajimmillaan 1500-luvun alussa. Pohjoismaisen löysän valtioliiton, Kalmarin Unionin, uhatessa hajota tanskan kuningas Kristian II mestautti aatelisia Tukholmassa ja tanskalaiset olivat myös Kuusistossa. Kustaa Vaasan onnistui paeta vankilasta ja vapauttaa Ruotsi tanskalaisista. Ruotsin kuninkaana hän antoi Erik Flemingille käskyn ajaa tanskalaiset pois myös piispanlinnasta. Tykkituli repi ennestäänkin heikkoja, osittain sortuneita linnan muureja. Merenpinnan nousu heikensi maavalleja, eikä linnan kunnostukseen tainnut olla suuremmin haluja. Myös Turun linna oli tanskalaisten hallussa. Kustaa Vaasalle sopi varmaan hyvin protestantiksi kääntyminen. Nyt hän saattoi ottaa haltuunsa katolisen kirkon omaisuuden ja paikata kruunun heikkoa taloutta. Viimeinen linnassa asunut aidosti katolinen, Sorbonnessa opiskellut piispa, oli Arvid Kurki, joka pakeni Ruotsiin.

Piikkiöläisten mukaan nykyisen modernin asutuksemme ja Kuusiston salmen välisiltä peltoaukeilta routa saattaa vieläkin nostaa linnan valtaamiseen johtaneiden taistelujen jäljiltä tykinkuulia pintaan. Koko vastapäätä oleva ranta on piispanlinnan lisäksi Museoviraston suojeluksessa. Kaivauksia linnassa on tehty vähän ja Kuusiston saaren rannoilla ei lainkaan. Museoviraston kartasta löysin aivan linnan tuntumasta pari laivan hylkyäkin. Linnan raunioita on uudistettu jonkinverran turvallista tutustumista varten. Tutkimuksista ja korjauksista ovat vastanneet Museoviraston edeltäjä Muinaistieteellinen toimikunta 1891 alkaen; nykyisin vuodesta 2014 lähtien Metsähallitus Museoviraston ohjauksessa.

Taiteilijan näkemys Kuusiston piispanlinnasta

Linnan rauniot

Raadelman ja Tuorlan kartanot
Raadelman historia ulottuu keskiajalle asti. Se on taustaltaan katolisen kirkon tila. Omistajat tunnetaan 1603 lähtien. Nykyinen päärakennus on 1790-luvulta, mutta uudistettu ja laajennettu useaan otteeseen. Nykyinen ulkoasu on vuodelta 1937. Kartano on yksityiskäytössä.
Omistajiin kuuluivat 1600-1700-luvulla maaherra Christoffer Johan Rappe ja suurliikemies Jakob Bremer. Kartano on ollut myöhemmin valtioneuvos Gabriel Erik von Haartmanin ja kauppaneuvos Fredric von Rettigin sukukartano. Kumpikin on saanut modernisti rakennetulle alueellemme nimikkokadun. Kartanossa on vieraillut Venäjän tsaari Aleksanteri I vuonna 1809 Porvoon valtiopäivien yhteydessä ja uudelleen 1812. Siitä muistona on siellä tsaarin rintakuva.

Kävely Kuninkaantietä tai lukuisia polkuja pitkin yliopiston omistaman luonnontilaisen metsän läpi vie Tuorlan kartanoon. Paikka tunnetaan muun muassa ruotsalaisen kirjailijan Fredrika Bremerin synnyinkotina ja pitkästä historiastaan maatalousoppilaitoksena. Nykyisin kartanossa toimii Ammattiopisto Liviaan kuuluva maaseutuoppilaitos. Kartanon päärakennuksen vanhimmat osat saattavat olla 1600-luvulta. Rakennusta on uudistettu arkkitehti Erik Bryggmanin johdolla 1929.

Wikipedian mukaan kartano toimi keskiajalla nimellä Hulkkis-Tuorla  ja oli ilmeisesti piispan karjatila eli osa salmen toisella puolella sijainnutta Kuusiston piispanlinnaa. Myöhemmin 1600- ja 1700-luvuilla kartano siirtyi yksityisomistukseen; viljelyksiä laajennettiin ja maaomaisuus kasvoi.
Metsänhoitaja Alfred von Haartman perusti sinne kaksivuotisen maanviljelyskoulun. Välillä kartano lahjoitettiin Turun yliopistolle, mutta maatalouskoulu perinne jatkui kuten nytkin. Kartanon läheisyydessä toimivat yliopistolle kuuluvat Tuorlan observatorio ja planetaario.

Tuorla on Raadelmasta käsin erinomainen kävelyretkien kohde. Perillä voi nauttia lounaan ja ostaa paikallisia tuotteita.

Uutta Raadelmaa rakennetaan
Museoviraston sivuilta voi löytää Piikkiönkin arvokkaat, suojellut  muinaismuistot. Lähin sijaitsee kotikatumme yläpuolella; rautakautinen hautapaikka. Näin on päätelty lähinnä kivien asettelusta. Täyttä varmuutta asiasta ei ole, koska kaivauksia ei ole tehty. Museovirastolla on ollut sanansa sanottavana Raadelman rakentamista suunniteltaessa.

Kävin täällä ensimmäisen kerran syksyllä 2002. Silloin päätiet olivat valmiina. Samoin piilossa oleva infrastruktuuri. Suunnitelmat alueen tulevasta rakentamisesta olivat portilla nähtävissä. Riski oli tietenkin suuri, koska rakennettuna oli vain yksi malliasunto. Miten ja missä aikataulussa tästä tulisi viihtyisä, asumiskelpoinen uusi kotimme? Sekä venesatamaa että uimarantaa varten tehtiin laajamittaiset ruoppaukset. Ruoppausjäte kaadettiin pellolle, tulevalle puistoalueelle. Rantarakentaminen ei ole helppoa. Koneet upposivat savimaan keskelle peltoon. Puistoalue oli salaojitettava. Nyt voi huokaista helpotuksesta. On venesatama, tenniskenttä, hyvin hoidettu puistoalue ja loivasti nousevaan rinteeseen hyvin istuvia taloja. Rakentaminen jatkuu. Piha-ja puistoalueiden istutukset on hoitanut asiantuntevasti Tuorla oppilastöinä.

Raadelman rantaa jäältä kuvattuna. 

Keväisellä kävelyllä Raadelman portilta rantaan
Graniittiportin juurella tuovat hohdettaan parhaillaan keltaiset narsissit. Takana on vanha Turku-Helsinki tie ja kilometrin päässä parahiksi valmistunut moottoritie. Turun keskustaan ajaa vartissa. Edessä on toinen graniittiportti. Vasemmalle suunnatessa pääsen Turku-Viipurintien jälkeen rantaan vievälle Hartmanin tielle. Jatkan kuitenkin kävelytietä suoraan kohti rantaa. Taakse jää aikaisemmin tupakkamakasiinina toiminut tiilistä rakennettu päiväkoti. Lasten iloiset äänet paljastavat, että ulkona ollaan. Ehkä ovat lähdössä retkelle samaan suuntaan kuin minä. Oikealla vastaan tulevat kartanon hevosaitaukset ja tallirakennukset. Hevoset odottavat ratsastajiaan. Paremman tekemisen puutteessa kaikki tuijottavat kulkijaa. Vasemmalle on rakennettu laaja lasten puistoalue. Vesi solisee iloisesti tien vasemmalla puolella. Vanhan siltarummun kohdalle vettä tulee myös puiston halkaisevasta joesta. Siellä on myös pieni osmankäämien saartama lammikko ja japanilaistyyppinen kaarisilta. Kävelytieni ylittää vanha Kartanosta Rojolaan vievä tieura. Nyt se on rakentamisen katkaisema. Rojolasta ja sen edessä olevista pelloista kartano joutui luopumaan Suomen lahden pohjukasta tulevien evakkojen hyväksi. Osalle toimeentulo tuli myös kalastuksesta.

Tammien reunustaman mäen rinteeltä avautuu aina yhtä kohottava maisema Kuusiston salmeen. Tammien lehdet puhkeavat hitaasti. Näin rinteellä kasvavat sini- ja valkovuokot saavat riittävästi valoa. Oikealla on valtava tammi. Kuulen oksien seasta käpytikan naputusta. Satakieli laulaa hieman kauempana. Tammeen on suora näkymä keittiömme ikkunasta. Mittasin kerran ympärysmitan; muistaakseni 5.1 metriä rinnan korkeudelta. Puu lienee elinkaarensa keskivaiheilla tai ehkä hidas loppu jo häämöttää. Olisiko istutettu 1700-luvun lopulla, jolloin todennäköisesti kartanon puistoa on suunniteltu? Tammi on myös Raadelman portin logossa.

Jatkan matkaa rantaan. Lukuisten lintujen konsertti luo ainutkertaisen äänimaailman. Salmen yläpuolelta kuuluu lokkien kirkumista. Pari joutsenpariskuntaa on aloittanut pesimisen hädin tuskin veden yläpuolelle ulottuvaan kaislikkoon. Olemme maa- ja merilintujen taitekohdassa. Molemmat pysyttelevät reviireillään. Rannassa liikkuu lintuharrastajia. Heidän mukaansa alueella pesii noin 100 eri lajia. Tähän ei ole laskettu ohi lentäviä muuttolintuja. Varsinkin syksyisin kurkien ja äänekkäiden hanhien muuttoaurat ovat komeaa katsottavaa. Vastarannalla pesivät harmaahaikarat syöksähtelevät kaislikkoon saalista etsien. Myös korkealla ajottain lentävän merikotkan katse tavoittaa meidät maanmatoset. Rannassa on kappale pusikon peittämää maalaituria jatkeenaan muutama vinossa oleva pölkky. Aikoinaan tässä on ollut laivalaituri. Äsken kävelemäni reitti on ollut laiturin ja tupakkamakasiinin välisiä kuljetuksia hoitava rautatatie (suullinen tieto).

Niinpä. Istun puiston penkille. Katselen avaralle taivaalle ja kohti piispanlinnaa, aikansa valtakeskusta. Mietin millaista elämää täällä on silloin vietetty. Tuskin ovat ehtineet ympäröivää luontoa ihmettelemään. Työtä aamusta iltaan. Epävarmuutta. Pahat taudit ja nälkä saattoivat tulla kutsumatta. Ryöstelevät sotajoukot ja muu väkivalta olivat usein vieraana. Rauha on ollut ylellisyyttä, josta saattoi hetken nauttia.

Lopuksi
Olen poiminut Raadelmaan liittyviä historiatietoja verkosta. Tiedot ovat siellä aika hajallaan, joten päätin itseänikin varten tiivistää sieltä olennaisimman. Halusin tutustua tarkemmin uuteen kotiseutuuni. Hyötyä on ollut erityisesti Museoviraston sivuista ja Wikipediasta.  Käymme kesäisin Kuusiston taidekartanossa, entisessä ´everstin talossa´. Sieltä sain käsiini kaarinalaisen  Arto Niinimäen kirjoituksen ´Kuusiston piispanlinna. Keskiajan upein residenssi Suomessa´, Kaarina 2008. Kaarinan kaupunki on tämän kustantanut. Siinä on hyvin seikkaperäistä tietoa linnan vaiheista sekä keskiajan katolisista piispoista.

Tämän kirjoituksen jälkeen syksyllä 2018 osui Turun kirjamessuilla silmiini G.J. Gardbergin (teksti) ja Kaj Dahlin (kuvat) teos Kuninkaantie (Otava 1991). Kirjassa kuvataan rantatie Turusta Viipuriin. Tämä väylä oli Ruotsin valtatie vuoteen 1809. Viipurikaan ei ollut päätepiste. Jo keskiajalla voitiin matkaa jatkaa Pähkinäsaareen ja Novgorodiin. ´Tie yli Karjalan kannaksen kävi uudelleen ajankohtaiseksi, kun Pietari oli perustettu 1703´. 1800-luvulla tie ei ollut vain Suomen ja Venäjän asia.  ´Lukuisat ulkomaiset matkamiehet halusivat Euroopan halki tekemänsä "grand tourin" aikana matkustaa Pietariin Tukholman, Turun ja Helsingin kautta. Turun ja Viipurin välinen tie oli siten myös kansainvälisesti merkittävä. 1200-luvulta lähtöisin olleine perinteineen se kuului Euroopan matkamiehiä vuosisatoja palvelleeseen tieverkostoon´.

Ilta-auringon viimeiset säteet valaisevat salmen. Linnan rauniot pilkottavat vasemmalla.