Kalkan - kylä vuorten ja meren sylissä

Puolivälissä 70-lukua Turkin laivastossa palvellut, rannikon työnsä puolesta hyvin tunteva, Gurkan Bilgutay jäi eläkkeelle. Elämän käännekohdassa hän avasi ravintolan ja pienen täysihoitolan uneliaaseen pieneen kalastajakylään. Tämän jälkeen ravintoloita oli kylässä yhteensä kaksi. Gurkan oli myös muusikko, joka perusti kolmen toverinsa kanssa Turkin ensimmäisen Rock and Roll - yhtyeen.
Muusikkotoverit Istanbulista alkoivat vierailla tällä tuntemattomalla paikkakunnalla. Näin sai alkunsa Kalkanin turismi ja Korsan brändi ravintoloineen, hotelleineen, rakennusyhtiöineen jne. Tämän tarinan, The Korsan Story, luin ruokalistan etusivulta illallisella tässä merirosvoa tarkoittavassa Korsan ravintolassa.Tarina kuvaa varmaan hyvin miten turismi on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti tässä melko jyrkästi meren syliin laskeutuvassa pienessä laaksossa. Kalastaminen ei enää kannata. Saaliit ovat vähäisiä. Hummeritkin ovat muisto vain. Tilalle on tullut muuta. Entisistä kalastajista on tullut palvelujen tuottajia matkailijoille. Erityisesti britit ovat ottaneet paikan omakseen. Näin on tapahtunut monissa muissakin länsirannikon kylissä ja kaupungeissa. Oma lomakaupunkimme, Alanya, on ollut enemmän saksalaisten suosiossa. Nyt meitä muitakin kansallisuuksia löytyy.

Luin englantilaisen Turkkia ristiin rastiin matkustavan Natalien blogista Kalkanin kehittyneen hienostuneeksi matkailukohteeksi rauhallista ja kaunista ympäristöä kaipaaville. Hintataso on korkeahko. Mielestäni tänne on rakennettu liikaa. Rinteet ovat täynnä aivan toisissaan kiinni olevia huviloita ja pieniä kerrostaloja. Kun jyrkänteillä ollaan, ovat pihat pieniä ja tiet vaativia kulkea. Oletan omistajien olevan varttuneempaa väkeä. Kuinka he pystyvät kiipeilemään rinteillä ja kapuamaan portaita? Auto on sujuvan liikkumisen kannalta välttämätön. Pieni huvivenesatama rannassa on viehättävä ruokapaikkoineen ja pikku butiikkeineen. Siellä on useita tasokkaita kalliinpuoleisia ravintoloita, palvelu ja ruoka vastaavat kuitenkin hyvin hintaa. Osassa tarjonta on suorastaan erinomaista. Tutustuimme muun muassa merikrottiin ja täytettyyn kalamarikseen. Muutaman päivän vierailukohteeksi Kalkan sopii hyvin.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli ajaa Bozburuun, Marmariksestä länteen kurottavan niemen kärkeen. Loppumatka pieneen hotelliin olisi kuljettu veneellä. Hotelli on veden rajassa, jolloin voisimme nauttia ´blue water´ tunnelmasta. Hotelli päättikin sulkea tavallista aikaisemmin ja peruutti varauksemme. Etsin tilalle samanlaisen pienen ´Caretta Beach´- hotellin Natalien Kalkania ylistävän blogin inspiroimana.

Navigaattori ehdotti Lyykian niemimaata kiertävän D400 tien asemasta vuoristoreittiä Elmalin kautta. Ylitimme jälleen edellisen edellisen syksyn tapaan avaria, puuttomia, ruskean eri sävyissä kylpeviä ylätasankoja kunnes tulimme Elmaliin. Ei ollut vaikea arvata nimen alkuperää kun tienvieret olivat täynnä omenalaatikoita. Turkiksi omena on elma. Ajoimme lopuksi rannikkoa ympäröivien melko jyrkkien vuorten yli laskeutuen kuuden tunnin ajon jälkeen pieneen laaksoon, Kalkaniin.

Caretta Beach hotelli oli viimeisenä huonokuntoisen tien päässä kalliojyrkänteessä. Pienen perhehotellin vilkas koira ja ystävällinen vanha rouva olivat pihalla toivottamassa meidät tervetulleeksi. Mitään dokumentteja ei kyselty; suoraan huoneeseen ja ihailemaan parvekkeelta sinistä merta ja vastapäisiä vuoria. Bougainvillet kiipeilivät runsaina parvekkeen kaiteille piilotellen kauniisti visertaviä pikkulintuja. Alapuolellamme alkoivat päiväristeilyllä olleet Guletit ja pienet kalastusveneet palailla satamaan auringon alkaessa painua selän takana länteen. Sää oli erinomainen. Seuraavana iltapäivänä tämän syksyn lomaamme vainoavat ukkoset ilmestyivät tännekin. Paljon salamointia, vähän sadetta, mutta onneksi ei tuulta. Rannassa asuminen tarjoaa upeat maisemat, mutta olisi myrskyllä huono valinta.

Perhehotellissamme oli hieman menneen maailman tunnelmaa. Ehkä parhaat päivät olivat takana ja edessä joskus uusi elämä uusin voimin. Varsinkin mereen laskeutuvat terassit kaipaisivat kunnostusta. Toisaalta sesonki alkoi olla ohi. Vieraina oli vain kolme pariskuntaa. Huoneita on 14. Kunnostaminen ajoittunee talveen. Myrskyt olivat kolhineet mereen laskeutuvat portaat lähes kelvottomaan kuntoon. Vanhempia versioita lojui lukuisia pohjassa snorkkeloijan harmiksi. Toisaalta hotellin kokonaistunnelma oli viehättävä ja omistajat turkkilaiseen tapaan ystävällisiä. Hyvin käyttäytyi myös ajottain huonettamme vartioiva koirakin. Seurallisen koiran kuono oli usein melkein aamiaislautasellamme.

Kalkanin lähellä olevista kohteista poikkesimme uudelleen Patarassa. Keväällä kävelimme upealla rannalla lähes yksin. Nyt meriveden ollessa houkuttelevan lämmin siellä oli melko runsaasti matkailijoita. Vilkaisimme ohimennen Letoon raunioita. Siellä on ollut aikanaan Letoon, Artemiksen ja Apollon temppelit. Paikka on ollut Aleksanteri Suuren suosiossa. Letoon ja lähellä oleva Xanthos ovat Unescon maailman perintökohteita.

Veneihmisinä meidän on pakko päästä ainakin yhdeksi päiväksi vesille. Satamasta bongasimme Sunset II veneen, jonka oli varannut myös saksalainen viiden hengen perhe. Omaa ikäluokkaamme edustava isoisä ylisti ehtimiseen suomalaista koulutusjärjestelmää. Hän olikin alan mies, opettaja, joka oli toiminut Saksan kolmanneksi suurimman kaupungin, Mûnchenin kulttuurijohtajana. Psykiatripoika oli tuonut perheensä lähellä olevaan kylään, jossa oli vieraillut nuorena miehen parikymmentä vuotta sitten. Nostalgiamatkaa auttoi kylän säilyminen aivan samanlaisena. Kippari osoittautui entiseksi kalastajaksi, jolla oli kaksi muutakin poikiensa kipparoimaa Sunset venettä. Onnistunutta, joskin aika kovatuulista päivää ryyditti vielä erinomainen lounas, iltapäiväkahvit ja tee. Entinen kalastaja veti uistinta perässä ja onnistui iltapäivällä saamaan pienen makrillin.

Lokakuun viimeisten neljän päivän retkeltä palasimme Lyykian niemimaan rantatietä siunaillen jälleen kerran turkkilaisten ajokulttuuria tai pikemminkin sen puutetta.

Kalkania 1970 esittävä valokuva

Satama

Kalkan mereltä nähtynä

Entisen kalastajakylän kuja lähellä satamaa

Turkkilaisten suosima baari

Sataman aallonmurtajan suojaama suuaukko

Polku Pataran hiekkarannalle

Autiota hiekkarantaa. Ukkospilviä alkaa muodostua.

Antiikin Letoon on keskellä kylää.

Letoon amfiteatteri

Sunsett II. Kippari pitää uistimen siimaa oikealla kädellä.

Caretta Beach hotelli

Näkymä parvekkeeltamme satamaan päin

Satamaan palaavien Gulet-veneiden reitti kulki alapuoleltamme

Näkymä länteen. Aurinko on painunut kallion taakse. On ´sininen hetki´.

Turkin upeimmat rannat? Patara Beach number one

Antalyan lentokentältä Alanyaan vievä tie noudattelee enimmäkseen Turkin Rivieran rantaviivaa. Valtava määrä hotelleja on valmistautunut ottamaan vastaan rantaelämää ja aurinkoa odottavia pohjoisen lomailijoita. Väheksymättä massaturismia, johon lähes jokaisella on mahdollisuuksia, luonnon ystävälle löytyy Turkista vielä kauniita lähes luonnontilaisia rantoja.

Löysin  brittiläisen Natalien ´Turkish Travel blogin´ sivuille. Hän on muuttanut pois kotimaastaan 11 vuotta sitten ja ilmeisesti melko pian asettunut Turkkiin ottaen tavoitteekseen kiertää isoa maata ristiin rastiin kuvaten paikkoja ja elämää Turkissa. Löysin artikkelin ´My Five Favourite Beaches in Turkey´. 
Olin hieman hämmästynyt kun isosta maasta hän oli valinnut kohteet, joista neljässä olimme jo vierailleet ja tuon viidennenkin alueelle (Bozbuk) Marmariksen Bozburun niemimaalle olemme menossa muutaman viikon päästä. Hämmästykseni on aiheellinen sen takia, että olemme tehneet vasta joitakin muutaman päivän automatkoja pääosin Lyykian niemimaalle. Siellä löytyvät useimmat hänenkin suosikkinsa.

Cirali Beach
Ciralista olen kirjoittanut aikaisemmin. Piilossa, rannan tuntumassa ovat antiikin kaupungin Olympoksen rauniot. Kolme kilometria pitkä, kirkasvetinen, vuorten rajaama hiekkaranta on viehättävä.Vesirajassa käveleminen on pikkukivien takia hieman vaivalloista; ylempänä on hiekkaa. Muutama vaatimaton ravintola odottaa rannalla nälkäisiä matkailijoita. Vuorten kätkemässä kylässä on pieniä pensionaatteja. Isoja hotelleja ei ole. Daily News:sta olen lukenut tälläisiä hankkeita suunnitellun, mutta kyläläiset ja luonnonsuojelijat ymmärrettävästi niitä vastustavat.

Kuvan oikeassa reunassa olevan kallion takaa johtaa kapea polku
antiikin Olympokseen.

Ranta kuvattuna Olympoksen läpi virtaavan pienen joen suunnasta. 

Kaupunki on ollut mereltä katsoen turvallisesti  merirosvoilta piilossa.

Phaselis
Myös tästä antiikin kaupungista olen kirjoittanut. Olemme käyneet siellä kaksi kertaa. Rantaan, joka on Natalien listalla, kiinnitimme vähemmän huomiota, mutta muutama kuva tuli siitäkin otettua. Phaselis kauniilla niemellä on suosikkikohteitamme. 

Patara Beach

Tälle alueelle menimme myös antiikin kaupungin takia (kts.sitä käsittelevä blogijuttu). Sen edessä, piilossa oleva ranta oli täydellinen yllätys. Sielläkin vierailimme turistisesongin loputtua, mutta kaikesta päätellen rannalla ei kesälläkään ole tungosta. Sinne olisi voinut jäädä koko päiväksi tai useammaksikin kuuntelemaan maininkien kohinaa ja tuntemaan lämmin hieno hiekka paljaiden jalkojen alla taustalla lumihuippuiset vuoret. Toukokuusta lokakuuhun ranta on öisin suljettu. Näin taataan rantautuville kilpikonnille pesimisrauha. Rantaa riittää 12 kilometriä.

Tämä vaatimaton ravintolarakennus oli rannan ainoa.

Olu Deniz

Tämä ranta poikkeaa kolmesta edellisestä, koska se komeilee usein Turkkia esittelevissä kuvissa.

Paikan löysivät aikanaan britit. Rinteillä myynnissä olevissa huviloissa näyttää hinnatkin olevan puntina. Rannan kauneudesta saa parhaiten käsityksen ilmakuvista. Kuvia löytyy helposti netistä. Marraskuun alussa sielläkin oli hiljaista.

Rantaan vie hyvin hoidettu kävelytie

Alanyan rannat Kleopatra ja Keykubat
Nautimme myös lomakotimme rannoista jotka varsinkin sesongin jälkeen tarjoavat miellyttävän ympäristön kävellä ja uida. Keskeltä kaupunkia merelle kurkottava Kale-vuori jakaa kaupungin rannat läntiseen Kleopatraan ja sulttaanista nimensä saaneeseen itäiseen rantaan. Ihanteellisempaa ympäristöä aamulenkille tuskin on kuin rantaviivaa noudattavat kävelytiet maininkien rytmittäessä kulkua raikkaan vuorituulen puhaltessa. Iltäpäivällä tuuli kääntyy merituuleksi.

Keykubatin ranta. Taustalla Kale-vuori rinnettävä kiertelevine muureineen.

Keykubatin ranta kaupungin suunnasta

Kleopatran ranta Kale-vuorelta kuvattuna. Suurin osa hotelleista on täällä.

The Witt Istanbul Suite hotel - uutta turkkilaista designia

Keittiön pöydällä lojuu avoimena Glorian Koti. Suomessa tunnettu sisustuslehti. Viimeinen syksyni työelämässä on alkanut. Aiomme viipyä nyt Turkissa useita viikkoja. Katson uteliaana Istanbulissa olevaa hotellia kuvailevaa artikkelia. Kirjoittaja luokittelee sen yhdeksi maailman parhaista hotelleista perustaen mielipiteensä myös amerikkalaisen toimittajan artikkeliin.Ylisanoja? Menen nettiin katsomaan booking.comin sivuja; paljon koukuttavia kuvia. Mitäpä jos juhlistaisimme tätä matkaa tavallista enemmän. Onhan edessä suuri elämänmuutos. Vapaita huoneitakin näyttää olevan hieman alennettuun hintaan. Syksyllä usein sateisen Istanbulin suurin turistiryntäys on ohi. Tosin Istanbul ei tässä suhteessa ole Venetsia, jossa turistilaumat valtaavat sujuvasti koko kaupungin hankaloittaen paikallisten elämää. Toisaalta matkailijoiden rahat kelpaavat kaikkialla.

Istanbulissa lentokentän saapuvien matkustajien aulassa odottaa meitä sovitusti kohtelias nuorimies. Tämä netistä tilattavissa oleva palvelu takaa pieniä keltaisia takseja tilavamman auton, johon matkatavaratkin vaivattomasti mahtuvat, eikä taksa ylitä etukäteen sovittua.

Kujettajalle hotelli ei ollut tuttu. Näytin tulostamani kartan. Siitä huolimatta ajoimme pari kertaa melko huomaamattoman pienehkön, jyrkässä rinteessä sijaitsevan hotellin ohi. Kuljettaja kyseli paikallisilta. Lopulta pääsimme perille.

Witt Istanbul Suite osoittautui saman W-ketjun hallinnoimaksi hotelliksi, johon olimme majoittuneet aikanaan New Yorkissa vastapäätä kuuluisaa Waldorf Astoriaa. Silloin se oli suomalaisen matkatoimiston valinta Finnair-plus tarjouksena. Kaikkia mukana olleita suomalaisia se ei kuitenkaan miellyttänyt, vaikka tauluja ja veistoksia oli runsaasti elävöittämässä yleisiä tiloja ja pienehköjä huoneita.

Tämän turkkilaisen W-hotellin design oli annettu kokonaan Turkissa modernista suunnittelustaan tunnetun toimiston tehtäväksi. Kaikki kalusteet on tehty vain tätä hotellia varten. Suunnittelijat ovat noudattaneet ilmeisen vapaasti omia visioitaa ehkä joskus toimivuuden kustannuksella. Ainakin WC-pytty jäi tässä suhteessa mieleen. Olimme vähällä pudota aiottua syvemmälle.

Hotellin sijainti Tophanen kaupunginosassa kohti Bosporia viettävällä rinteellä on hyvä. Samalla alueella on modernin taiteen museo. Nuorista miehistä koostuva henkilökunta oli ammattinsa huippuja. Ystävällinen palvelu jää mieleen pitkäksi aikaa. Sateinen sää haittasi lomailuamme tässä kiehtovassa metropolissa. Alanyassa odotti lämpö ja auringonpaiste.

Tervetuloa

Aamiainen

Aamiainen nautitaan näissä pöydissä

Portaikko houkuttelee kävelemään

Myös hissipoika houkuttelee

...ja kiipeää puolestasi

Ihailemme sviittiämme ennenkuin avaamme matkalaukut

Tyylikäs minikeittiö jakaa tilan

Näitä kalusteita ei löydy kaupasta

...eikä tätä sänkyä

Suihku

WC-istuimeen voi upota yllättävän syvälle.

Myös valaisimet on suunniteltu tätä hotellia varten.

Näkymä hotellista Galatan tornille ja Kultaisen sarven yli vanhaan kaupunkiin.
Vasemmalla on Bospori.

Ulos sateiseen kaupunkiin