Kylää en löytänyt googlen kartoista, mutta ystäviemme avulla se paikannettiin navigaattoriin. Kuusikymmentä kilometriä ja lähes kaksi tuntia myöhemmin avautui silmiemme eteen upea, nyt vielä osittain lumipeittesten vuorten ympäröivä laakso. Kevään voimakas vihreys helmihyasintteineen kaunisti tasankoa jonka reunamilla oli kukkivien hedelmäpuiden keskellä pieniä, huvilamaisia taloja.
Valistunut arvauksemme on, että nämä ovat alanyalaisten kesäasuntoja. Nyt luukut olivat kiinni. Tänne on varmaan mukava paeta keski-kesän kuumuutta nauttimaan omien hedelmäpuiden satoa.
GBS:mukaan olimme 1600 metriä merenpinnasta. Auton lämpömittari näytti 12 astetta. Lämpötila tipahti näin ollen puoleen Alanyan jo nyt kesäisistä lukemista. Kun lisäksi tuuli puhalsi navakasti olivat mukana olevat toppatakit neljän hengen seurueellemme tarpeen. Ympärillämme avautuvat maisemat ja värien kirjo vihreästä ruskeaan ja lumen valkoiseen ovat uskomattoman upeat juuri nyt. Talvella täällä on kaikki lumen peitossa.
Paluu matkalla ystävämme Sirkka ja Heikki ohjasivat meidät pieneen vaatimattomasti rakennettuun kylään, jossa nautimme leivinuunin lämmössä turkkilaisesta ystävällisyydestä ja runsaasta ruokatarjoilusta. Koko neljän hengen lounaamme maksoi euroissa laskien peräti kahdeksan. Sirkka osti vielä mukaan kilon paikallista sopivan suolaista voita. Eniten lämmitti vaatimaton luonteva tapa suhtautua meihin. Emme koe olevamme kohde, josta yritetään hyötyä mahdollisimman paljon. Tämä on yksi niistä syistä, jonka vuoksi Turkissa viihdymme,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti