Sarihacilar - kylä silkkitien varrella

Kiinalaiset tarvitsivat isompia hevosia pärjätäkseen hyökkäileviä mongoleja vastaan. Silkistä tuli pian käypä valuutta tässä kaupankäynnissä. Suljettu kulttuuri avautui lännen suuntaan. Vähitellen nuo silkkitien nimellä kulkevat yhteydet Kiinan Xi'anista Aasian halki Syyrian Antiokiaan, Turkkiin Istanbuliin ja siitä meritietä Venetsiaan saakka kehittyivät. Karavaanit kulkivat molempiin suuntiin yli tuhannen vuoden ajan. Tarvittiin levähdyspaikkoja, joissa yöpyä. Solmukohtiin syntyi vaurastuvaa asutusta. Kappadokian Avanoksessa vierailimme tälläisessa karavaaniseraljissa muutama vuosi sitten. Se oli avattu äskettäin vierailukohteeksi.

Naapurinamme on mielestäni yksi parhaita ravintoloita Alanyassa - Prima. Viime syksynä ravintolan omistaja ehdotti vierailua kylässä, jonne hänen ystävänsä oli perustanut äskettäin ravintolan. Silkkitie haarautui pääreitiltään useiksi pienemmiksi karavaanien kulkuväyliksi. Tällainen on Sarihacilarinkin historia. Kylässä on yli tuhat vuotta vanha moskeija. Ympäristön kivistä rakennetut talot ovat pääosin hylättyjä, osittain sortuneita. Nyt osaa kunnostetaan.

Ajamme noin 11/2 tuntia Alanyasta kohti Konyaa. Poikkeamme ennen Aksekia mutkittelevalle kohti vuoria nousevalle sivutielle. Kylä piilottelee; näkyy vasta kun olemme perillä. Sen laidalta löytyy innokas turkkilainen, joka johdattelee meidät sujuvasti kuhmuraisia, kivipolkuja ravintolan eteen ja etnografiseen museoon. Myöhemmin sinne piipahtaa museon hyvin tunteva opas. Kokoelma on yllättävän laaja kertoen perinteisestä elämäntavasta. Esineistöä on kerätty eri puolilta Turkkia.

Kierroksen päätteeksi maistelemme paikallisia herkkuja 2015 lopulla perustetussa ravintolassa syksyisen auringon lämmittäessä sopivasti meitä ja ympäröiviä kivimuureja. Täällä voi myös yöpyä ja patikoida polkuja, joita kamelit ovat muinoin astelleet. Vierailu hiljaisessa, kauan sitten elämää sykkineessä kylässä sopii luonnosta ja historiasta kiinnostuneille. Samalla voi pohtia mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa.