Löytöretkellä Turkissa ja muita matkakertomuksia: Puolitoista kilometriä luolakävelyä

Äitienpäiväretkellä Marvel Tree hotellissa sattui silmääni hotellin esitteestä kuvat erikoisesta luolasta. Luolan suuaukon löysivät siiliä seuranneet paimenet. Luola sijaitsee tukikohdastamme Bozyazista itään; 7.5 kilometriä Aydincikin kaupungista lounaaseen. Mielikuvitusta kiehtovaan, miljoonia vuosia vanhaan luolaan piti tietysti päästä. Luolan suuaukko on lähes pystysuoran kallion seinämässä. Alapuolella levittäytyy huikaisevan kaunis lahti. Yksin sinne ei mennä. Opas varoitti etukäteen matkalla olevan yli 500 porrasta. Edessä olisi hyviä jalkavoimia ja terveitä polvia edellyttävä ponnistelu. Luolaan laskeudutaan kallion seinämän viereen rakennettuja portaita pitkin. Ensin kiivetään hieman ylöspäin, mutta enimmäkseen sen jälkeen laskeudutaan vähitellen ilmeisesti merenpinnan tasolle. Matka päättyy lähes 40m syvään järveen, jonka liikkumaton pinta heijastelee yläpuolella olevia luolan katon moninaisia muotoja. Järven pinnalla on 10 metriä makeaa vettä, sen jälkeen suolaista. Luolassa kerrottiin olevan hyvin kosteaa ja lämmintä. Pienet, portaiden sivussa olevat sähkölamput valaisevat reittiä. Luonnon valo ei sinne yllä.

Epätodellinen maailma saa mielikuvituksen lentoon. Opas näkee muuan muassa naisen hahmon ja toisen lapsi sylissä. Pienet lepakot tirskuvat hiljaa luolan katossa. Takaisinpäin on kova kiipeäminen. Raskas patikointi kannatti. Olen käynyt monessa luolassa, mutta en koskaan näin suuressa. Irma jäi suosiolla odottelemaan turkkilaismiesten pitäessä seuraa ja kantaessa jatkuvasti teetä pöytään. Opas arvioi retkemme kestävän tunnin, mutta taisimme hieman alittaa tuon aikarajan. Välillä kyllä ehdottelimme kääntymistä takaisin, mutta silloin matkaa oli enää aina vain 100 metriä jäljellä. Hikoilematta tuosta reissuta ei selviä. Luolassa todella oli kosteaa ja lämmintä. Oli helpottavaa päästä taas raittiiseen ilmaan, välimeren auringonpaisteeseen, pienen tuulen vireen alkaessa vilvoittaa kosteaa ihoa.