Kolme päivää vuoristohotellissa Alanyassa

Taksimme saapuu puolelta päivin. Uuden ohitustien kautta olemme nopeasti rantatien läpäisevän tunnelin toisella puolelle. Yllättävä käännös ja pysähdys. Kuljettajamme alkaa selailla puhelimensa karttaa. Hän ei selvästikään tunne tietä kohteeseen. Perillä selviääkin, että reitin valinta ei täysin onnistunut. Tunnin mutkittelevan ajon jälkeen navigaattori ilmoittaa, että olemme perillä. Ränsistynyt talo ei oikein vakuuta. Ketään ei ollut kotonakaan opastamassa. Vastaan tulee iäkäs ukko moottoripyörällä. Hän pyörsi ympäri opastaen meidät hyvin pienelle tielle. Ystävällinen teko johon olemme Turkissa yli 10 vuoden aikana tottuneet.

Kohta meillä onkin kädessä juuri puristettua luumun mehua. Myös kuljettajamme saa osansa. Näemme kolmen päivän päästä. Nyt meistä huolehtii viehättävä Pauliina. Meidät opastetaan huoneeseemme ja kerrotaan tärkeimmät selvällä suomen kielellä. Ranskalaiselta parvekkeeltamme avautuu avara laakso. Alanyan melun jälkeen hiljaisuus iskee täydellä voimalla. Talon pari koiraa haukkuu ja laaksosta vastataan. Muutama närhi ääntelee kauempana. Ei autojen ääniä, eikä muutakaan melua. Olemme Pauliinan ja hänen Suomen kunniakonsuli miehensä suvun mailla. Avena Mountain Boutique hotellia on rakennettu pikkuhiljaa varsinkin nyt koronan aikaan, jolloin turismi on ollut lähes pysähdyksissä. Ympärillämme on runsaasti hedelmäpuita. Alempana on navetta ja etäämpää näkyy iso kiwi-hedelmätarha. Syömme lounaaksi turkkilaisia lihapullia, joista kissa pyrkii osalliseksi.

Teen pienen kävelyretken. Jyrkät tiet paljastavat miten kunto on rapistunut korona-ajan rajoitusten takia. Pulahdan viileään altaaseen ja nautin iltapäivän auringon lämmöstä, vaikka sekä ilman, että veden asteet ovat selvästi Alanyan kuumuutta alhaisemmat. Ero lienee 4-5 astetta. Odottelen suomalaisen saunan lämpiämistä ja illallista, jota täällä käyneet ystävämme ovat ylistäneet.

Sauna on miellyttävä kokemus. Puun tuoksu tuntuu jo ovella. Kiuas on puilla lämmitettävä. Kipakat löydyt. Suihkuun ja altaaseen. Sinne on matkaa vain muutama metri parin sitruunapuun alta. 

Nyt on tavallista hiljaisempaa. Hotellissa on toinen suomalainen pariskunta, ei muita. Hekin vain yhden yön. Saamme runsaasti perinteisiä turkkilaisia alkupaloja, linssikeittoa, pääruokana kokonaisena grillattu kala, vähän lahnan näköinen Cipura. Nautimme lasilliset vuoden voittajaksi valittua valkoviiniä. Saamme omistajan täyden huomion ja kuulemme osan hänen tarinastaan ja elämästä Turkissa. Yritän kuvitella millaista raatamista elämä täällä vuoristossa on ollut ja on edelleen. Tavallisen turkkilaisen elämä menee kuitenkin pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Pauliinan seuranta-aika on 30-vuotta. Erdogan on tehnyt paljon näiden hiljaisten ihmisten auttamiseksi. Tätä ei Euroopassa tiedetä. Ulospäinhän presidentti esiintyy uhmakkaana sekä länteen että itään. Liiran kurssi kuitenkin heikkenee edelleen. Presidentin kannatus on laskusuunnassa. Laakso hiljenee entisestään. Lepakot suihkivat ikkunan takana. Muezin viimeinen rukoukseen kutsu kuuluu aivan läheltä. Kaiku vastaa laaksosta. On aika vetää peitto korville.

Aamu valkenee viileänä. Suorastaan kylmänä. Kävelen lämpimikseni vajaan kilometrin kapeaa vuoristotietä ylöspäin etsien auringon lämpöä. Kymmenen maissa alkaa aurinko lämmittää terassin kulmaa. Istumme siihen nauttimaan turkkilaista aamiaista. Paljon talon omaa satoa alkaa kertyä pöydälle. Värejä ja makuja. Hillotut kvinoat ovat uusi tuttavuus. Terveelliset pöydän antimet, avaran laakson maisemat auringon alkaessa lämmittää selkää. Voiko enempää toivoa. Tästä se hyvä päivä alkaa. 

Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Yöllä villisiat ovat mellastaneet hotellin alueella. Niistä on kuulemma melkoisesti riesaa. Niitä saa ampua vapaasti, mutta turkkilaiset eivät sen lihaa syö.

Mitä nyt on ohjelmassa? Ei mitään. Se on tarkoituskin. Eläimetkin käpertyvät varjoon kuka minnekin. Muezin aloitti juuri iltapäivän ensimmäisen rukouskutsun. Arabiankielinen kutsu pätkii kuten internet-yhteyskin. Nyt otetaan kirjat esiin. Ensin kuvaan vielä altaan ympärillä kasvavat hedelmät. Paljonkaan korkeammalla niitä ei enää kasva

Vietämme rauhallista syntymäpäivääni. Irma paljastaa asian. Istumme saunan jälkeen verannalla virkistyneenä auringon laskua ihaillen. Saamme juhlan kunniaksi eteemme gin tonicit ja laulua. Maittavan illallisen jälkeen eteeni tuodaan hedelmä kori hilloineen ja puhallan riisivanukkaan päällä olevan kynttilän sammuksiin. Pimeys kietoo vuoret vaippaansa. Vastakkaisella rinteellä tuikkivat valot paljastavat muutaman pienen kylän. Päivällä siellä näkyvät minareetit kertovat kyläläisten uskonnollisuudesta.

Seuraava aamu alkaa ikävästi. Hämärässä kiipeilen tietä kohti polkua, joka vie lähteelle joka tarun mukaan sai ensimmäisen omistajan valitsemaan tämän paikan. Koirat ulisevat häkissään, mutta onnistuivat murtautumaan seurakseni. Hännät heiluen molemmat näyttävät tietä polulle jonne arvasivat minun suuntaavan. Astun alaspäin viettävällä polulla irtosoran päälle. Seuraavaksi tajuan olevani maassa muutamaa metriä alempana. Koiria ei näy missään. Ajattelin niiden hakevan apua. Odottavatkin portilla. Nyt aamu onkin mennyt kasvoissa, kyynärpäissä ja polvissa olevien ruhjeiden puhdistamiseen sekä takiaisten nyppimiseen vaatteista. Lähde oli kuivunut.

Tuleva päivä on erilainen. Tähän saakka olo on ollut kuin kuninkaallisilla nauttien yksin hotellin palveluista ja hiljaisuudesta. Puolen päivän jälkeen saapuu 11 hengen ryhmä suomalaisia ja tulevalla viikolla muitakin kansallisuuksia. Osuimme mukavaan rakoon. Hotelli aikoo olla auki talvellakin.

Illallinen on tavallista tukevampi. Pääruokana on mureaa lihapataa. Sitä ennen nautimme viittä erilaista salaattia, herkullista juustoista tomaattikeittoa ja spagettia. Tapaamme myös Pauliinan aviomiehen keskustellen ajankohtaisista asioista Turkissa. Ihailemme hetken tähtitaivasta. Valosaastetta on Alanyaa vähemmän ja näin enemmän nähtävää. Taivas on täysin pilvetön kuten muinakin iltoina.

Aamiaisen jälkeen on sitten aika jättää hyvästit. Kiittää erinomaisesta palvelusta keskusteluineen ja suunnata lomakotiimme yhtä kokemusta rikkaampana. Turkki näytti taas yhdet uudet kasvonsa. 

Hotellimme keittiö keskittyy erityisesti turkkilaisiin ruokiin, varsinkin kasviksiin niiden omaa makua kunnioittaen. Näitä ruokia ei Alanyan turistimenuissa liiemmälti ole esillä. Hotelliin kuuluvan maatilan tuotteita tarjotaan mahdollisimman paljon esim. jogurtti on itse tehtyä puhumattakaan hedelmistä joita löytyy omasta puutarhasta. Jotain ostetaan paikallisilta viljelmiltä. Kokkina saattaa olla maatilan emäntä, joka tuntee perinneruuat tai kokki ja muutakin henkilökuntaa tulee omistajien kaupunkihotellista.