Gökbel Yaulasi - kylä vuorten ympäröimällä ylätasangolla

Alanyassa toimii patikointiretkiä vuorille tekevä ryhmä, jonka sivuilta jäi tuo nimi, Gökbel, polttelemaan mieltäni. Erityisesti keväällä villinä kasvavat tulppaanit toimivat houkutuksena. Tulppaaneja emme kuitenkaan nähneet. 'Lale yok' vastasi lähes aution kylän polulla asteleva mummo. Ehkä olin ymmärtänyt väärin tai sitten sipulit piilottelivat vielä maan alla. Alempana olevassa kylässä nimittäin tien poskessa näkyi muutamia tulppaanin nuppuja. Ovathan tulppaanit alunperin osmanien mailta lähtöisin, vaikka Hollanti onkin ottanut ne myöhemmin kasvatikseen.

Kylää en löytänyt googlen kartoista, mutta ystäviemme avulla se paikannettiin navigaattoriin. Kuusikymmentä kilometriä ja lähes kaksi tuntia myöhemmin avautui silmiemme eteen upea, nyt vielä osittain lumipeittesten vuorten ympäröivä laakso. Kevään voimakas vihreys helmihyasintteineen kaunisti tasankoa jonka reunamilla oli kukkivien hedelmäpuiden keskellä pieniä, huvilamaisia taloja.
Valistunut arvauksemme on, että nämä ovat alanyalaisten kesäasuntoja. Nyt luukut olivat kiinni. Tänne on varmaan mukava paeta keski-kesän kuumuutta nauttimaan omien hedelmäpuiden satoa.

GBS:mukaan olimme 1600 metriä merenpinnasta. Auton lämpömittari näytti 12 astetta. Lämpötila tipahti näin ollen puoleen Alanyan jo nyt kesäisistä lukemista. Kun lisäksi tuuli puhalsi navakasti olivat mukana olevat toppatakit neljän hengen seurueellemme tarpeen. Ympärillämme avautuvat maisemat ja värien kirjo vihreästä ruskeaan ja lumen valkoiseen ovat uskomattoman upeat juuri nyt. Talvella täällä on kaikki lumen peitossa.

Paluu matkalla ystävämme Sirkka ja Heikki ohjasivat meidät pieneen vaatimattomasti rakennettuun kylään, jossa nautimme leivinuunin lämmössä turkkilaisesta ystävällisyydestä ja runsaasta ruokatarjoilusta. Koko neljän hengen lounaamme maksoi euroissa laskien peräti kahdeksan. Sirkka osti vielä mukaan kilon paikallista sopivan suolaista voita. Eniten lämmitti vaatimaton luonteva tapa suhtautua meihin. Emme koe olevamme kohde, josta yritetään hyötyä mahdollisimman paljon. Tämä on yksi niistä syistä, jonka vuoksi Turkissa viihdymme,

Sarihacilar - kylä silkkitien varrella

Kiinalaiset tarvitsivat isompia hevosia pärjätäkseen hyökkäileviä mongoleja vastaan. Silkistä tuli pian käypä valuutta tässä kaupankäynnissä. Suljettu kulttuuri avautui lännen suuntaan. Vähitellen nuo silkkitien nimellä kulkevat yhteydet Kiinan Xi'anista Aasian halki Syyrian Antiokiaan, Turkkiin Istanbuliin ja siitä meritietä Venetsiaan saakka kehittyivät. Karavaanit kulkivat molempiin suuntiin yli tuhannen vuoden ajan. Tarvittiin levähdyspaikkoja, joissa yöpyä. Solmukohtiin syntyi vaurastuvaa asutusta. Kappadokian Avanoksessa vierailimme tälläisessa karavaaniseraljissa muutama vuosi sitten. Se oli avattu äskettäin vierailukohteeksi.

Naapurinamme on mielestäni yksi parhaita ravintoloita Alanyassa - Prima. Viime syksynä ravintolan omistaja ehdotti vierailua kylässä, jonne hänen ystävänsä oli perustanut äskettäin ravintolan. Silkkitie haarautui pääreitiltään useiksi pienemmiksi karavaanien kulkuväyliksi. Tällainen on Sarihacilarinkin historia. Kylässä on yli tuhat vuotta vanha moskeija. Ympäristön kivistä rakennetut talot ovat pääosin hylättyjä, osittain sortuneita. Nyt osaa kunnostetaan.

Ajamme noin 11/2 tuntia Alanyasta kohti Konyaa. Poikkeamme ennen Aksekia mutkittelevalle kohti vuoria nousevalle sivutielle. Kylä piilottelee; näkyy vasta kun olemme perillä. Sen laidalta löytyy innokas turkkilainen, joka johdattelee meidät sujuvasti kuhmuraisia, kivipolkuja ravintolan eteen ja etnografiseen museoon. Myöhemmin sinne piipahtaa museon hyvin tunteva opas. Kokoelma on yllättävän laaja kertoen perinteisestä elämäntavasta. Esineistöä on kerätty eri puolilta Turkkia.

Kierroksen päätteeksi maistelemme paikallisia herkkuja 2015 lopulla perustetussa ravintolassa syksyisen auringon lämmittäessä sopivasti meitä ja ympäröiviä kivimuureja. Täällä voi myös yöpyä ja patikoida polkuja, joita kamelit ovat muinoin astelleet. Vierailu hiljaisessa, kauan sitten elämää sykkineessä kylässä sopii luonnosta ja historiasta kiinnostuneille. Samalla voi pohtia mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa.