Löytöretkellä Turkissa ja muita matkakertomuksia: marraskuuta 2016

perjantai 18. marraskuuta 2016

Homeros - Troijan sota ja Odysseuksen harharetket

Toistuvalle syksyiselle Turkin lomalle yritän löytää Turun kirjamessuilta ainakin yhden kirjan, joka käsittelisi tavalla tai toisella alueen historiaa. Nyt käsiini osui oikea kultakimpale. Eläkkeellä oleva antiikin asiantuntija, Helsingin yliopiston klassillisen filologian professori Paavo Castren oli juuri julkaissut otsikossa mainitun teoksen. Kirjan esitteen mukaan Odysseia on sanatarkka käännös kreikankielisestä alkuteoksesta. Troijan sotaa koskevaan osaan tekijä on käyttänyt muitakin teoksia. Ilias nimittäin kertoo vain osan tästä kymmenvuotisesta taistelusta. Lukijan iloksi kirjassa on pohdintaosa, jossa tuota soturisankareiden ajan elämäntapaa ja uskomuksia kuvataan tutkimuksiin perustuvan tiedon valossa.

Troijan sota
Troijan sodan uskotaan sijoittuvan 1100-luvulle eaa. Homeros on kirjoittanut tekstinsä muinaiskreikkalaisella joonian murteella, jota puhuttiin Vähä-Aasian rannikolla, ilmeisesti vasta 300-400 vuotta oletettujen tapahtumien jälkeen. Sitä ennen tarinat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle suullisena perintönä runonlaulajien toimesta. Homeroksesta tiedetään vähän. Ei edes sitä onko hän historiallinen henkilö vai ehkä nimimerkki useammalle kirjoittajalle. Jokatapauksessa Homeroksen laulujen tekstit ovat tyyliltään yhteneväisiä.

Otto Manninen on suomentanut Iliaan ja Odysseian 1924. Se on runomitassa kuten alkutekstikin. Kerran sitä selailin, mutta teksti ei vaikeaselkoisena houkutellut. Myös Pentti Saarikoski suomensi proosamuotoisena tekstinä Odysseian 1972, mutta se on lyhyempi, eikä ole käännetty alkukielestä. Castrenin teksti on helposti luettavaa proosaa. Alkuperäisten tekstien tulkinnassa on varmaankin auttanut kirjoittajan laaja aihepiirin tuntemus. Myös Lönnrot on suomentanut yhden laulun. Tekstillä onkin katsottu olevan yhteyksiä Kalevalaamme. Sibeliuksen säveltämällä Ateenalaisten laululla saattaa olla myös juurensa Homeroksen teksteissä. Homeros on vaikuttanut voimakkaasti länsimaiseen kirjallisuuteen.

Iliaan lauluissa on valtava joukko nimiä; Troijan sodan päälliköiden sukulaisuussuhteiden kuvauksia. Castren on laatinut oivallisen kartan, johon sotaan osallistuneet päälliköt tai kuninkaat on sijoitettu kotipaikkakunnan mukaan. Lisäksi kartasta ilmenee onko tunnettu soturi selvinnyt hengissä vai kaatunut. Kartasta näen sotaan lähteneitä olevan lähes koko nykyisen Kreikan alueelta. Troijan puolustajissa on miehiä sen oman alueen lisäksi myös kauempaa sisämaasta ja etelästä. Jopa Lyykian niemimaalta, jossa äskettäin autoilimme. Troija sijaitsee luoteisessa Turkissa lähellä Hellespontosta eli nykyistä Dardanellien salmen suuta, paikassa jossa Kemal Ataturk päihitti länsiliittoutuneiden joukot kolmetuhatta vuotta myöhemmin. Samalla tämän sodan sankari sai riittävän auktoriteettiaseman perustakseen Turkin tasavallan 1923.

Troija on ollut ilmeisen vauras kaupunki lännen mykeneläisen kulttuurin ja idän heettien välissä houkutellen ryöstösaaliin toivossa eläviä. Olihan tämä tavallinen tapa rikastua silloin ja lukuisissa sodissa myöhemminkin. Homeroksen mukaan kreikkalaiset olivat myös kostoretkellä. Troijalainen Paris oli ryöstänyt Spartan kuninkaan Menelauksen kauniin puolison Helenan ja Spartan rikkauksia vieden kaiken mukanaanTroijaan. Näitä lähdettiin peräämään.Tuntuu oudolta, että Menelaus on saanut houkuteltua näin suuren joukon kreikkalaisia näillä perusteilla sotaan. Taistelun piti olla läpihuutojuttu. Troijan piiritys kesti kuitenkin 10 vuotta. Sotiminen on kallista. Moni kreikkalainen sotapäällikkö osallistui kymmenillä laivoilla miehistöineen menettäen sekä henkensä, että omaisuutensa.

Kreikkalaisista muun muassa Akhilleus menehtyi taistelussa. Samoin troijalaisten päällikkö Hektor.
Hektorin hautajaisiin Ilias päättyykin. Castrenin Troijan tuhon kuvaus perustuu muihin lähteisiin. Odysseus selvisi hengissä. Hän oli se päällikkö joka miehineen piiloutui rakentamaansa puuhevoseen jonka troijalaiset erehtyivät vetämään muurien sisäpuolelle luullen kreikkalaisten lähteneen. Yöllä Odysseuksen miehet avasivat kaupungin portit valtaajille. Sota päättyi troijalaisten häviöön, koska jumalat olivat näin määränneet. Kreikkalaisten Olympos-vuorella asuvilla jumalilla oli keskeinen päättäjän rooli. Toisaalta nämä saattoivat asettua tukemaan eri osapuolia ja riitaantua keskenään. Osa sotureista oli jumalien ja kuolevaisten liitoista syntyneitä, jolloin heille jäi haavoittuvuuksia, joita jumalilla ei ollut. Tunnetuin lienee Akhilleen kantapää.

Jumalien orkesteria johti Zeus veljineen (Poseidon ja Haades). Tosin manalan valtias Haades eli enemmän omissa oloissaan. Veljet olivat katkeria Zeukselle, joka oli ominut valtaa paljon itselleen. Zeuksella oli paljon lapsia, muuan muassa tytär Athene ja poika Apollon. Lapsia ei ollut pelkästään puolison Heran kanssa. Vaikuttaa siltä, että jumalat elivät aika moraalitonta elämää. Heitä ei sopinut kuitenkaan arvostella. Kuolevaiset uhraavat jatkuvasti eläimiä ja viiniä lepyttääkseen ylempiään. Jumalien palatsit Olympoksella ovat loisteliaita, mutta komeissa palatseissa asuvat myös kuolevaisten ruhtinaat valtavan palvelijajoukon ja orjien ympäröimänä.

Kreikkalaisilla ruhtinailla oli laajoja maaomaisuuksia viljelyksineen, hedelmäpuutarhoineen ja viinitarhoineen, vuohia, lampaita, sikoja ja härkiä oli runsaasti. Pidoissa lihaa syötiin paljon. Eläimiä tarvittiin myös uhreja varten. Jumalia piti jatkuvasti lepyttää. Lehmät eivät olleet arvokkaita, koska niiden maitoa ei juotu. Eläimet saattoi ottaa mukaan viholliselta turvaan. Viljelykset sen sijaan jäivät tunkeutujen saaliiksi. Merenkulkua varten tarvittiin airoilla liikkuvat laivat, joilla saattoi myös purjehtia myötätuulessa. Aarrekammioissa oli kulta- ja hopeaesineitä sekä arvokkaita taisteluvarusteita kuten kypäriä, kilpiä ja keihäitä. Odysseuksella oli arvokas jousi, jota vain hän osasi käyttää. Orjat olivat ehkä arvokkainta ryöstösaalista,

Troijan sota on hieman puuduttavaa luettavaa. Kreikkalaisten sotapäälliköillä on myös keskinäisiä hankauksia. Akhilleus oli tuohtuneena pitkään sivussa taisteluista. Sodassa jossa käydään mies miestä vastaan kaatuneita tulee paljon. Tavallisesti ensin lentää keihäs. Jos se ei tehoa käydään kilven suojassa miekan kanssa kimppuun. Hevosvetoisia sotavaunujakin käytetään. Jos muu ei auta, heitetään kivenmurikalla.

Odysseuksen harharetket
Mielenkiintoinen seikkailutarina on Odysseuksen kymmenisen vuotta kestänyt paluu kotiin Ithakan saarelle. Jumalat, varsinkin Poseidon ovat vihaisia järjestäen erilaisia vastoinkäymisiä. Kauniit noidat, Kirke ja Kalypso pitävät Odysseusta vuorotellen vankeinaan toivoen hänestä puolisoa, mutta luovuttaen lopulta. Myrskyt hajottavat laivan ja sankari on useaan otteeseen haaksirikkoutuneena. Vastaan tulee Poseidonin jälkeläinen erakkona luolassaan elävä Polyfemos niminen vihamielinen kyklooppi, jonka ainoan silmän Odysseus joutuu pelastuakseen sokaisemaan. Jumalan viha yltyy entisestään. Seireenien houkutuslaulujen takia Odysseus pyytää sitomaan itsensä mastoon. Miehistöllä on vahatulpat korvissa. Houkutuksista selvitään. Erilaiset ennustajat varoittavat tulevista vaaroista. Manalassakin joudutaan piipahtamaan tämän takia. Skylla ja Kharybdis (Messinan salmi?) joudutaan ohittamaan. Osa miehistä joutuu siellä hirviön suuhun. Miehistö hupenee muutenkin matkan varrella. Lopulta haaksirikkoutunut alaston sankari ajautuu yksin erään saaren rantaan rakentamaltaan lautalta. Kaunis ja siveellinen Nausikaa löytää ja vaatettaa hänet. Nausikaan isän Alkinooksen talossa sankaria kestitään. Odysseus kertoo pyynnöstä tarinansa. Hänet soudetaan sieltä lopulta kotisaarelle.

Kerjäläiseksi pukeutunut Odysseus perehtyy olosuhteisiin kotonaan paljasten itsensä alussa vain sikopaimenelle. Penelope on itkenyt puolisoaan 20 vuotta uskoen hänen kuolleen. Kymmenet kosijat piirittävät kaunista naista, mutta tämä torjuu heidät toistamiseen. Silti nämä asettuvat taloksi käyttäen talon antimia röyhkeästi hyväkseen. Odysseuksen poika on voimaton heidän edessään ja lähtee etsimään isäänsä. Kerjäläisen hahmossa, kaikkien pilkkaamana sankarimme ilmestyy heidän joukkoonsa. Athene-jumalatar ohjailee tapahtumia kuten hän teki jo aikaisemminkin auttaen sekä isää että poikaa. Hän saa Penelopen suostumaan puolisoksi sille, joka ampuu Odysseuksen jousella nuolen 12 peräkkäisen kirveen silmien läpi. Kukaan ei saanut jousta edes jännitettyä. Odysseukselta kerjäläisen vaatteessa se kävi kaikkien yllätykseksi helposti. Samalla sankarimme alkoi ampua kosijoita. Verilöylyssä, jossa hänen poikansa ja sikopaimen avustivat, tapettiin kaikki kosijat. Lisäksi surmattiin palvelijoista ne jotka olivat iloitelleet kosijoiden kanssa.

Penelope ei ollut uskoa sankarinsa palanneen. Vasta kun hän osasi kuvata tarkasti heille puun ympärille tekemänsä häävuoteen hän vakuuttui ja vuoteelle tuli jälleen käyttöä. Odysseus palvelijoineen pelkäsi Ithakan miesten kostoa ja pakeni maatilalleen, jota Odysseuksen vanha isä Laertes hoiti orjineen. Jumalat kuitenkin estivät uuden verilöylyn ja elämä palasi uomiinsa. Ajatelkaa monenko oopperan ideat ovat näistä seikkailuista peräisin? Muuten Alanyan lähellä on Laertes niminen antiikin kaupunki, jonka raunioille kerran kiipesimme. Varsinkin veneiden nimiä havaitsin lainatun usein näistä teksteistä (esim. Kalypso, Najad).

Lopuksi
Sen lisäksi, että Homeroksen alkuperä on jäänyt hämäräksi. Kiistaa on ollut myös Troijasta. Onko sellaista kaupunkia ollut edes olemassa? Saksalainen itseoppinut arkeologi Heinrich Schliemann uskoi lujasti kaupungin sijaineen siellä mistä hän sen myös löysi aloittaessaan kaivaukset 1870-luvulla. Se on ollut ilmeisen vauras paikka pronssikaudella lähellä kohtaa jossa Dardanellien salmi yhtyy Aegean mereen. Itse en ole siellä käynyt, mutta puuhevonenkin näkyy rakennetun uudelleen matkailijoiden mielikuvitusta siivittämään.
Itse eepoksessa askarruttaa jumalien suuri osuus tapahtumiin. Oikeastaan kaikki oli heidän toimestaan ennalta määrätty. Nykyihmisen on vaikea käsittää miten esivanhempamme, paremman tiedon puutteessa, ovat eläneet maailmassa, jossa kaikki ilmiöt selitettiin uskonnon ja uskomusten avulla. Ajatelkaapa Kalevalamme maailman kuvaa.Toisaalta Castrenin mukaan tähtitaivastakin osattiin Homeroksen maailmassa tarkkailla, vaikka ei tutkia. Näin ennustettiin ja pääteltiin milloin on oikea aika tehdä elämälle tärkeitä asioita. Vasta parituhatta vuotta myöhemmin, 900-luvulla jaa, arabitutkijat osasivat tehdä mittauksia, joiden avulla aikaakin pystyttiin arvioimaan. Tiedettiin jo esimerkiksi se, että maa kiertää aurinkoa, vaikka eurooppalaisille sekin selvisi vasta satoja vuosia myöhemmin. Mittauksiin perustuva tieteellisen tiedon ja vaurautta tuovan tekniikan tulokset ovat vain viimeisen parinsadan vuoden satoa. Samalla jumalien osuus tapahtumien ja kohtaloiden vaikuttajana on murentunut, vaikka uskonto on edelleen monelle tärkeä.

Kirjassa on yli 500 sivua ja runsaasti tapahtumia kuvaavia viivapiiroksia.

Taiteilijan näkemys Spartasta ryöstetystä Troijan Helenasta

Kartalla Troy (Truva)

Kaapattu kuva Troijasta

Kaapattu kuva oletetusta Troijan hevosesta, jonka sisään Odysseus joukkoineen piiloutui.

torstai 3. marraskuuta 2016

Lyykian niemimaalla - Kaş, Simena, Kekova, Kastellorizo (Meis), Patara, Olympos (Cirali), Phaselis

Keväällä autoilimme itään Anamuriin, Anemuriumiin ja Marvel Tree hotelliin uusienTurkin naapureidemme, ystäviemme kanssa. Retki oli onnistunut. Viihdyimme hyvin yhdessä. Tämän rohkaisemana halusimme nyt syksyllä näyttää ystävillemme niitä paikkoja joihin olimme ihastuneet Lyykian niemimaalla.Turkissa oli kesän aikana tapahtunut ikäviä asioita. Vallankaappauksen jälkeen pelättiin jopa sisällissotaa. Voi vain kuvitella minkälaiseen kaaokseen maa olisi joutunut huomioiden myös samanaikaiset tapahtumat Syyriassa ja Isisin taholta tuleva uhka. Turkista tuli vain negatiivisia uutisia. Kuitenkin. Tästä maasta on tullut meille kahdeksan vuoden aikana keväinen ja syksyinen matkakohde. Olihan meillä syksyllä 2008 hankittu loma-asuntokin täällä. Emme epäröineet matkustaa jälleen meille rakkaaksi tulleeseen maahan. Olemme täällä vieraina. Emme arvostelemassa poliitikkojen päätöksiä.

Turkki on iso maa. Nähtävää ja koettavaa on paljon, antiikin kaupunkeja unohtamatta. Ihmiset ovat edelleen ystävällisiä. Mitään ulospäin näkyviä merkkejä poikkeustilasta ei ollut nähtävissä. Kerran tarkastettiin ajokorttini. Passia ei kertaakaan. Kuuden päivän matkamme oli erittäin onnistunut säänkin suosiessa.

Vuokrattu automme on täsmälleen sovittuna aikana odottamassa portilla. Antalyan kahden miljoonan asukkaan kaupungin ohittaminen on nyt helppoa. Expo-näyttelyn takia on uudistettu keskeiset tieyhteydet. Metrojunakin näyttää kulkevan kaistojen välissä Expoon, Ajamme, pientä lounastaukoa Myrassa (Demre) lukuunottamatta, 320 km suoraan Kaşiin. Majoitumme iltapäivällä tuttuun Sonne-hotelliin. Edellisestä käynnistämme on kulunut viisi vuotta. Pieni, lähellä keskustaa sijaitseva perhehotelli on edelleen tyylikäs, sinistä ja valkoista.Ystävällinen henkilökunta huomaa heti saapumisemme. Välittömästi tarjotaan lasillinen tuoretta hedelmämehua. Vaihdamme kuulumisia. Sitten ihastelemaan huoneita.

Pari kivenheittoa ja olemme satamassa, jossa on kymmeniä Gulet- ja kalastusveneitä. Purjeveneiden paikka on kauempana pitkän lahden pohjukassa. Satama, rantabulevardi ja siitä kiipeävät kapeat kujat kauppoineen ja ravintoloineen lumoavat varsinkin iltavalaistuksessa. Kissat ja koirat kulkevat vapaasti ihmisten joukossa. Ataturkin patsas kuuluu asiaan. Pojat potkivat palloa. Pienemmät ajavat pyörillään. Kauppiaat suhtautuvat rauhallisesti ikkunoita katseleviin. Ei tyrkyttämistä. Paljon maailmalla matkailleet ystävämme ovat selvästi ihastuneita - ´ei tälläistä ole missään muualla´. Ravintolan terassilta katselemme auringon laskun maalaamaa punertavaa taivasta maistellen erinomaista täytettyä kalamarista, Rukouskutsu katkaisee hiljaisuuden. Melodiassa on vivahteita enemmän kuin aikaisemmin kuulemissamme tai sitten kaiku on erilainen.

Olin ajatellut heti seuraavaksi päiväksi veneretkeä Simenan, Kekovan ja Kalen vesille sään näyttäessä suotuisalta. Olimme risteilleet sinne Kaşin satamasta viisi vuotta sitten. Hotellista ehdotettiin auttomatkaa paikan päälle ja veneilyn aloittamista suoraan sieltä. Meille jäisi enemmän aikaa olla parhailla alueilla. Suostumme tähän empien. Tämä osoittautuu mainioksi ratkaisuksi. Ajamme runsaan aamiaisen jälkeen puolisen tuntia pieneen Simenan merenrantakylään, jossa odottaa tilava gulet-vene varattuna vain meille neljälle. Kipparin vaimo toimii sekä puosuna, että kokkina.
Snorklaamme kirkaissa vesissä. Bongaamme trumpettikaloja ja isoja pikkukalaparvia, jotka kerääntyvät erityisesti veneen alle. Ruuhkaa ei ollut. Vain muutamia turkkilaisia matkailijoita, Eurooppalaiset on peloteltu. Laitoinkin houkuttelevia facebook-kuvia ystäville ilmoittaen, ettei tänne Turkkiin kannata misään tapauksessa tulla. Tietenkin ymmärrämme Turkin elävän vaikeaa aikaa, mutta nyt tämä kaikki oli vain meitä varten.

Ihailemme Kekovan vedenalaisia raunioita. Maanjäristys on suistanut roomalaisten rakennelmia mereen. Alueella ei saa uida, joten yritämme nähdä jotain veneen pohjan lasi-ikkunoista. Menemme vielä ´siniseen´ luolaan. Vietämme siestaa kipparin vaimon paistaessa meille tilaamaamme kalaa. Vierailemme vielä Kalen kaupungissa, jossa jyrkkiä portaita kiipeämme linnoituksen juurelle katsomaan lyykialaisia hautoja. Naiset myyvät portailla käsitöitään paikassa, jonka kohdalle hengästynyt matkailija väkisin pysähtyy. Ostan paluumatkalla pussin villioreganoa liiralla. Tingitty kolmesta liirasta, koska enempää ei ollut mukana. Näyttää olevan ostajan markkinat. Hyvästelemme kipparin vaimoineen Simenan satamassa. Olimme päivään enemmän kuin tyytyväisiä varsinkin kun kaikki tämä ylellisyys maksoi vain alle 50 euroa per henkilö. Ehdimme hotelliin ennen auringon laskua. Tien varsilla vuohilaumat olivat palailemassa kylään.

Kolmantena matkapäivänä suuntasimme aamiaisen jälkeen Pataraan. Sinne matkaa on vain 70 kilometriä, joten ehtisimme vielä viettämään rantalomaa kumppanuushotellin hyvin hoidetulle terassille. Aamiainen alkaa hedelmäruukulla; granaattiomenan siemeniä. kiwin, omenan ja banaanin lohkoja sekä pähkinöitä jogurttiin kätkettynä.

Tie Pataraan kulkee alkuun hyvin kaunista rantaviivaa mutkitellen. Kännykät kirjautuvat välillä Kreikan verkkoon. Patara oli Lyykian kaupunkien pääpaikka, jossa kaupunkien edustajat kokoontuivat tekemään yhteisiä päätöksiä. Näin meneteltiin kuuluipa niemimaa Egyptin kreikkalaisten Ptolemaiosten tai monien muiden hallintaan pitkän historian juoksussa.

Paikalla oli taulu jossa kerrottiin ranskalaisen valistusajan filosofin Montesquieun kohottaneen Lyykian malliesimerkiksi demokratiasta kirjassaan 1700-luvulla. Ymmärsin, että hän esitti tuon ajatuksensa tuntemattomana julkaisemassaan pääteoksessaan De l'Esprit des Lois (suom. Lakien henki), joka käsitteli oppia vallan kolmijaosta. Teosta ei Wikipedian mukaan ole suomennettu. Oletan näiden ajatusten olleen kuninkaan itsevaltiaana hallitsemassa Ranskassa vaarallisia, joten oli turvallista julkaista käsityksensä tuntemattomana. On aika kummallista havaita demokratian huono kilpailukyky sittemmin näillä Välimeren rannoilla.

Pataran raunioita on kunnostettu, mutta siten, että vanhat rakenteet ovat erotettavissa uusista. Patarassa on syntynyt Pyhä Nikolaus, joka sittemmin vaikutti piispana Myrassa ja on sekä katolisten, että ortodoksien pyhimys sekä joulupukki legendan hahmo. Hänen elämänsä ajoittuu varhaiskristilliseen aikaan 200-300 lukujen vaihteeseen.

Pataran edustalla on ollut aikoinaan erinomainen satamalahti, joka on nyt dyynien eristämää vesijättömaata. Nyt niiden takana on yksi Turkin upeimmista hiekkarannoista. Varsinkin keväällä näkymä on vaikuttava kun katseen siirtää myös kaukana siintäville lumipeitteisille vuorille. Pakollisen rantakävelyn jälkeen palaamme snorklailemaan Sonnen edustan kirkkaisiin vesiin. Täällä kävimme myös virkistävällä uinnilla aina ennen aamiaista,

Seuraavana päivänä ohjelmassa on vierailu Kreikan Meisissä. Hotellista ehdotettiin ajankohdaksi iltaa. Näin meille jää aikaa katsastaa lähellä oleva amfiteatteri ja kiertää kaupungista pitkälle mereen kurkottava niemi huviloineen. Kaikki ovat hyvin hoidettuja, jyrkissä rinteissä, veden äärellä. Voi hyvin kuvitella alueen houkuttelevan taiteilijoita. Meisiä varten joudumme toimittamaan passit etukäteen leimattaviksi. Saamme ne takaisin laivaan noustessa. Matkaamme kohti laskevaa aurinkoa runsaan puolituntia. Hotellimme aamiaishuoneesta saari näyttää olevan lähempänä. Saavumme hyvin pittoreskiin ympäristöön kuten kuvista näkyy. EU-kansalaisina marssimme suoraan maihin. Muut menevät heti laiturin takana olevaan parakkimaiseen verovapaaseen myymälään. Ajattelemme ehtivämme ostoksille myöhemmin, mutta paikka onkin silloin suljettu. Ostoksensa tehneet siirsivät muovikassit suoraan laivaan odottamaan.

Kävelemme hähärtyvässä illassa satamaa kiertävää katua ihaillen värikkäitä pieniä taloja rantaviivassa ja ylempänä vuoren rinteillä. Pari kirkkoa ja pieni linnoitus kurkottelee kylän yläpuolella. Kalisperat toivotettuamme Istumme erään tavernan laiturille. Edessä on ankkuroituneena muutama purjevene.. Tsatsiki, kyläsalaatti ja grillattu mustekala maistuvat Retsinan kanssa. Nuoruusvuosien Kreikan matkat tulevat mieleen. Ihailemme pientä okran väristä Poseidon hotellia, kunnes brittilady tulee tervehtimään uteliaita. He ovat vuokranneet tilavan huoneiston, jossa mies tekee etätöitä. Katsoin booking-comista hintatasoa, mutta talo oli koko ajan varattu eli hintaakaan ei näkynyt. Tänne olisi mukava tulla muutamaksi päiväksi tutustumaan kunnolla saareen, joka ei antanut oikein elinmahdollisuuksia kreikkalaisille aikoinaan. Osa asukkaista on muuttanut Australiaan saakka.

Ennen paluuta iltamyöhällä istahdamme toiseen tavernaan satamassa. Paikan isäntä on hieman omituinen. Hän alkoi reippain ottein riisua pöytäliinaa edestämme koska emme ruokailleet motkottaen samalla jostain pohjoismaisesta matkatoimistosta, joka oli yllättäen lopettanut Kreikan matkat ja puolet hotelleista meni konkurssiin. Siellä vai missä? Tämä tapahtuu hänen kuultuaan meidän olevan suomalaisia. Olisiko ministeri Urpilaisen vaatimat takuut Kreikan lainoituksen ehtona jääneet kiukkuisen ukon mieleen? Vaihdamme paikkaa. Iltajuomat nautitaan muualla. Passit saamme Turkin puolella leimattuna takaisin vasta seuraavana päivänä.

Paluumatkalla yövymme vielä tutussa Ciralissa (Olympos). Erkanemme D400 tieltä Olympos vuoren hallitessa taustalla maisemaa. Mutkitteleva jyrkkä lasku johtaa vähitellen hedelmäpuutarhojen hallitsemaan laaksoon. Rannan tuntumassa olevalla Grand Aygun hotellilla näyttää menevän edelleen hyvin. Lisää majoja on rakennettu puutarhaan appelsiinipuiden ja valtavien banaanipuiden sekaan. Nyt olemme kuitenkin ainoat vieraat. Majoitumme vierekkäisiin kahden huoneen mökkeihin. Kesäkuumalla täällä on varmaan mukavan varjoisaa. Nyt kaipaan avarampaa näkymää. Viimeksi ihailimme päärakennuksen ylimmästä kerroksesta yli kolmen kilometrin korkeuteen kohoavaa Olympos vuorta. Antiikin Olympoksen kaupunkiin tai ylhäällä vuorella palaviin ikuisiin tuliin ei ollut nyt aikaa tutustua. Ciralin pikkukiviranta on kaunis ja pulahdimme kirkkaaseen meriveteen. Rannan ravintoloissa ei näy juuri ketään. Maukas katkarapukasari kuitenkin järjestyy ja vielä tunnelmallinen illallinen kylän keskustassa takkatulen mukavasti lämmittäessä. Laakso on jyrkkien vuorien ympäröimä. Auringon lämpö häviää aikaisin. Illan viileyteen on hyvä pukeutua kunnolla. Isäntien luvalla poimimme mukaan kassillisen appelsiineja. Puutarhassa ei täällä käytetä myrkkyjä. Silti hedelmät ovat houkuttelevan puhtaan näköisiä. Nyt kanat ovat aidatulla alueella. Viimeksi näimme niitä joka puolella. Silloin oli enemmän sitruunapuita ja avokadoja.

Paluumatkalla on tarkoitus näyttää ystävillemme erityisesti antiikin kaupunkia Phaselista, jossa vierailemme nyt kolmatta kertaa. Päätie on laskeutunut niin paljon vuorilta alas, että solahdamme lähes tasaista reittiä varjoisaan kolme satamaa käsittävään antiikin kaupunkiin. Phaselin historiassa mainitaan paikallisen paimenen myyneen niemen, jolla kaupunki nyt sijaitsee, Rhodoksella asuville kreikkalaisille 700-luvulla eaa. Sijainti on hyvä. Hyvät merenkulkuyhteydet tekivät kaupungista menestyvän kauppapaikan, josta muun muassa puutavaraa virtasi itäisen välimeren kaupunkeihin. Kaupunki hylättiin 800-luvulla. Aleksanteri Suuri vieraili täällä 333 eaa. Valtavat männyt varjostavat koko aluetta tehden tutustumisen miellyttäväksi. Paikan henki on tehnyt meihin joka kerta suuren vaikutuksen. Paahtava helle puuttuu. Voit istua amfiteatteriin ja miettiä millaista elämää täällä vietettiin. Rakennukset ovat pääosin roomalaisten ajalta.Tapasimme joukon uteliaita turkkilaisia opiskelijoita. Jopa elämän tarkoitukseen olisi haluttu kantaa. Muuten alueella liikkui nytkin melko vähän matkailijoita.

Meille jää nyt sen verran aikaa, että ajan vielä Antalyan vanhan kaupungin satamaan. Ruokailemme sataman yläpuolella tutussa ravintolassa, josta avautuu huikea näkymä alas satamaan ja vuorille.

Lopuksi

Kiitos Sirkalle ja Heikille miellyuttävästä matkaseurasta. Saimme katsoa näitä tuttuja paikkoja teidän silmillänne. Samalla saitte sopivan turkinkielen jatkokurssin osa 2 - käytäntö.

Tänä vuonna ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana Turkkiin saapuvien matkailijoiden määrä on pudonnut kolmanneksen. Kesä-heinäkuussa pudotus oli joillakin hotelleilla jopa 70%. Kaikki eivät varmaan avanneet oviaan lainkaan. Sonne - hotellissa kerrottiin tilalle tulleen enemmän turkkilaisia. Nytkin heitä alkoi ilmestyä sinne johtuen viimeiseksi matkapäiväksemme osuneesta Turkin tasavallan perustamispäivästä (29.10.1923). Turkin liput ja Ataturkin kuvat ovat silloin tavallista näyttävämmin esillä. Olemme kerran nähneet iloisen juhlahumun vastaavana päivänä tämän kaupungin kaduilla. Meillä tuijotetaan vain linnan juhlia TV:stä. Tosin kylmä ilmastokaan ei houkuttele kadulle.

On harmillista, että niin monet eivät uskalla tulla tänne. Ymmärrän. Toisaalta omaa harkintaa käyttäen voi liikkua turvallisesti. Täällä on paljon koettavaa. Turkkilaisia ei näytä vaivaavan sosiaalisten tilanteiden ahdistus. Heihin on hyvin helppo saada yhteys ja auttamishalu on uskomaton. Tunnet äkkiä kuuluvasi joukkoon.Tom Kankkosen kuvaamaasta tulevaisuuden pelosta emme havainneet minkäänlaista merkkiä.

Olen liittänyt tähän juttuun muutamia kuvia myös vanhoista blogeistani. Kaikista näistä paikoista olen kirjoittanut aikaisemmin. En itseäni varten vaan teidän iloksenne, jotka ette tiedä Turkista tämänkään vertaa. Tervetuloa mukaan! Meillä sanotaan, että on lottovoitto syntyä suomalaiseksi. Ataturkin sanoin ´on onnellista olla turkkilainen´. Turkki on kuitenkin voimakkaasti jakautunut maa, joka etsii edelleen itseään.