Taksimme saapuu puolelta päivin. Uuden ohitustien kautta olemme nopeasti rantatien läpäisevän tunnelin toisella puolelle. Yllättävä käännös ja pysähdys. Kuljettajamme alkaa selailla puhelimensa karttaa. Hän ei selvästikään tunne tietä kohteeseen. Perillä selviääkin, että reitin valinta ei täysin onnistunut. Tunnin mutkittelevan ajon jälkeen navigaattori ilmoittaa, että olemme perillä. Ränsistynyt talo ei oikein vakuuta. Ketään ei ollut kotonakaan opastamassa. Vastaan tulee iäkäs ukko moottoripyörällä. Hän pyörsi ympäri opastaen meidät hyvin pienelle tielle. Ystävällinen teko johon olemme Turkissa yli 10 vuoden aikana tottuneet.
Kohta meillä onkin kädessä juuri puristettua luumun mehua. Myös kuljettajamme saa osansa. Näemme kolmen päivän päästä. Nyt meistä huolehtii viehättävä Pauliina. Meidät opastetaan huoneeseemme ja kerrotaan tärkeimmät selvällä suomen kielellä. Ranskalaiselta parvekkeeltamme avautuu avara laakso. Alanyan melun jälkeen hiljaisuus iskee täydellä voimalla. Talon pari koiraa haukkuu ja laaksosta vastataan. Muutama närhi ääntelee kauempana. Ei autojen ääniä, eikä muutakaan melua. Olemme Pauliinan ja hänen Suomen kunniakonsuli miehensä suvun mailla. Avena Mountain Boutique hotellia on rakennettu pikkuhiljaa varsinkin nyt koronan aikaan, jolloin turismi on ollut lähes pysähdyksissä. Ympärillämme on runsaasti hedelmäpuita. Alempana on navetta ja etäämpää näkyy iso kiwi-hedelmätarha. Syömme lounaaksi turkkilaisia lihapullia, joista kissa pyrkii osalliseksi.
Teen pienen kävelyretken. Jyrkät tiet paljastavat miten kunto on rapistunut korona-ajan rajoitusten takia. Pulahdan viileään altaaseen ja nautin iltapäivän auringon lämmöstä, vaikka sekä ilman, että veden asteet ovat selvästi Alanyan kuumuutta alhaisemmat. Ero lienee 4-5 astetta. Odottelen suomalaisen saunan lämpiämistä ja illallista, jota täällä käyneet ystävämme ovat ylistäneet.
Sauna on miellyttävä kokemus. Puun tuoksu tuntuu jo ovella. Kiuas on puilla lämmitettävä. Kipakat löydyt. Suihkuun ja altaaseen. Sinne on matkaa vain muutama metri parin sitruunapuun alta.
Nyt on tavallista hiljaisempaa. Hotellissa on toinen suomalainen pariskunta, ei muita. Hekin vain yhden yön. Saamme runsaasti perinteisiä turkkilaisia alkupaloja, linssikeittoa, pääruokana kokonaisena grillattu kala, vähän lahnan näköinen Cipura. Nautimme lasilliset vuoden voittajaksi valittua valkoviiniä. Saamme omistajan täyden huomion ja kuulemme osan hänen tarinastaan ja elämästä Turkissa. Yritän kuvitella millaista raatamista elämä täällä vuoristossa on ollut ja on edelleen. Tavallisen turkkilaisen elämä menee kuitenkin pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Pauliinan seuranta-aika on 30-vuotta. Erdogan on tehnyt paljon näiden hiljaisten ihmisten auttamiseksi. Tätä ei Euroopassa tiedetä. Ulospäinhän presidentti esiintyy uhmakkaana sekä länteen että itään. Liiran kurssi kuitenkin heikkenee edelleen. Presidentin kannatus on laskusuunnassa. Laakso hiljenee entisestään. Lepakot suihkivat ikkunan takana. Muezin viimeinen rukoukseen kutsu kuuluu aivan läheltä. Kaiku vastaa laaksosta. On aika vetää peitto korville.
Aamu valkenee viileänä. Suorastaan kylmänä. Kävelen lämpimikseni vajaan kilometrin kapeaa vuoristotietä ylöspäin etsien auringon lämpöä. Kymmenen maissa alkaa aurinko lämmittää terassin kulmaa. Istumme siihen nauttimaan turkkilaista aamiaista. Paljon talon omaa satoa alkaa kertyä pöydälle. Värejä ja makuja. Hillotut kvinoat ovat uusi tuttavuus. Terveelliset pöydän antimet, avaran laakson maisemat auringon alkaessa lämmittää selkää. Voiko enempää toivoa. Tästä se hyvä päivä alkaa.
Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Yöllä villisiat ovat mellastaneet hotellin alueella. Niistä on kuulemma melkoisesti riesaa. Niitä saa ampua vapaasti, mutta turkkilaiset eivät sen lihaa syö.
Mitä nyt on ohjelmassa? Ei mitään. Se on tarkoituskin. Eläimetkin käpertyvät varjoon kuka minnekin. Muezin aloitti juuri iltapäivän ensimmäisen rukouskutsun. Arabiankielinen kutsu pätkii kuten internet-yhteyskin. Nyt otetaan kirjat esiin. Ensin kuvaan vielä altaan ympärillä kasvavat hedelmät. Paljonkaan korkeammalla niitä ei enää kasva
Mielestämme olet oikea matkakirjailija - kiitokset. Lisäksi täydelliset onnittelut syntymäpäiväsi johdosta! A-L ja Riku
VastaaPoista