Turkkilaisten ystävällisyys yllätti. Taas.

Kävin maksamassa vesilaskun Tosmurin kunnantalolla. Miesvirkailijaa jouduin odottelemaan. Naisilla ei ollut oikeuksia ottaa maksuani vastaan. Odotellessa huomasin seinällä sellaisen mustavalkokuvan Alanyasta, jota olin etsiskellyt turhaan. Tulin iltapäivällä uudelleen kameran kanssa. Heti kun olin sen kuvannut, mies otti kehystetyn kuvan seinältä ja ilmoitti sen olevan nyt minun. En uskonut, että halusivat sen todella minulle antaa ennenkuin asia useaan kertaan toistettiin.
Voisitko kuvitella palaavasi suomalaisesta verovirastosta mukanasi viraston seinältä lahjoitettu taulu?
Yllätykset täällä vain jatkuvat, eikä löytöretken loppua ole näkyvissä.

Myöhemmin sain tosin  kuulla, että Antalyan alueen maaherra on muutamassa tähän kiinteistöön hallintoineen eli nykyinen henkilökunta joutuu pakkaamaan. En vielä ainakaan mitään merkkejä muuttamisesta havainnut. Ehkä olin onnekkaasti paikalla. Haluan säilyttää illuusioni.

Lahjaksi saamani kuva on suurempana ´Alanya eilen ja tänään´ kertomuksessa. Tässä meni

reunatekstin päälle.